torstai 8. syyskuuta 2011

Puutarhamatkakuumetta

Matkalla Kökarin saarelle.

Olemme taas kotona, vähän väsyneinä mutta erittäin onnellisina! Viisi päivää, neljä maata ja laskujemme mukaan seitsemän lossia/yhteysalusta/laivaa. Kuulkaa, jos miehenne (tai vaimonne) oireilee keski-iän kriisiä tai viidenkympin villitystä tai mitä vain ja haluaa ostaa moottoripyörän, suostukaa pyyntöön. Oli tosi kivaa ja helppoa matkantekoa! Ajoimme kotoa ensin Paraisille ja Nauvoon. Korppoosta otettiin yhteysalus Kökariin ja sieltä jatkettiin Ahvenmaalle, josta siirryttiin Ruotsiin. Tukholmasta lähti laiva Riikaan ja kotiin palattiin Pärnun ja Tallinnan kautta. Tulen varmasti julkaisemaan vielä liikaakin lomakuvia ja -ihkutuksia. ;)


Minun ikäni alkoi kai  näkyä siinä, että tein mopon selästä kävin jatkuvasti kasvi- ja puutarhahavaintoja. Harmi vain, ettei siellä takana voi oikein kuvata, vaikka Kökarissa kokeilinkin kamera kädessä ajelua. No, yritin pistää mahdollisimman paljon ideoita muistiin ja joitakin myös piirsin ylös matkapäiväkirjaan. Nyt haaveilen kökarilaisesta kivipylväästä portinpielessä, tukholmalaisesta heinäistutuksesta ja latvialaisesta kuusiaidasta...




Etenkin Viron puolella iski hillitön puutarhamatkakuume. Olen kuullut monien tekevän oikeita täsmäiskuja Viron taimitarhoihin, ja mekin aloimme jo suunnitella, josko ensi keväänä ajettaisiin autolla Viroon, pakattaisiin auto täyteen aarteita ja tultaisiin kotipihalle kaivuu- ja kylvötöihin. Kyselenkin siis jo innoissani, onko kenellekään hyviä vinkkejä Viron taimitarhoista tai muista mielenkiintoisista puutarhakohteista. Tallinnassa on Piritan lähellä kasvitieteellinen puutarha, onkos kukaan tutustunut siihen? Ja millaisia muita puutarhamatkailukokemuksia löytyy? 

Kirjailija Mari Mörö on kirjoittanut Viroon suuntautuvista puutarhamatkoista Vapaasti versoo -kirjassaan sekä saman nimisessä blogissaan. Elämäni matkat -blogissa on juttua Haapsalun shoppailuista.


5 kommenttia:

  1. Kuulostaa mukavalta tuo matkanne! Ja ikä, sehän nyt on vain asennekysymys. Sanoo karvan yli kolmekymppinen :) (joka muuten jaksaa jäädä jumittamaan hienojen puutarhojen tai istutusten äärelle, tätä taipumusta oli havaittavissa myös joitakin vuosia sitten ollessani vielä kaksikymppisten joukossa).

    Viron puutarhoista en kyllä osaa sanoa yhtään mitään.

    VastaaPoista
  2. Susanna, kivaa tosiaan oli! Ja yllättävän helppoa ja edullistakin, mm. siksi, ettei voi ostaa mitään, kun pyörän laukkuihin ei mahdu. ;)

    Mä oon sitten sua muutaman vuoden vanhempi, mieheni taas on minua vajaa 10 vuotta vanhempi. Hänestä tuo m-pyörä ei liity mitenkään keski-ikään tms., kun on halunnut sellaista ikänsä. ;)Minä taas olen lapsesta asti tuijottanut taloja ja maisemia, mutta nyt tuijotan myös puutarhoja ja istutuksia.

    Musta tuli nyt ihan Viro-fani. Haluaisin mennä joskus esim. Saaremaalle ja ystävä kehui, että itäisessä Virossa olisi kiinnostavia ortodoksikyliä. Ja sit vielä ne puutarhaostospaikat... Kaikkein eniten matkallamme ihastuin kyllä Kökarin saareen. En tiennyt, että Suomessa on sellainen paikka! Voisin muuttaa sinne. :)

    VastaaPoista
  3. Kivalta kuulostaapi, paljon ehditte näkemään. Oon pariin kertaan ollut Ahvenamaalla polkupyöräilemässä, viimeksi vuosi sitten elokuussa Kumlingessa http://pirkko.vuodatus.net/blog/2614327/lomaparatiisi/
    josta oli tarkoitus mennä Kökariin, mutta ei sitten lauttojen aikataulut sopineet mitenkään päin. Haaveena se on mulla edelleen! Tuolta matkalta toin muuten puutarhaani Ahvenanmaan punaista kiveä säkillisen, niistä tuli kate pähkinäpensaalleni. Arvaa pitikö ihmiset mua ihan hulluna, kun niitä raahasin.
    Viron puutarhamatka on sitten myös muuten haaveeni, ainakin sinne Tüürin vai mikä se nyt on kukkamessuille pitäisi päästä. Oon koittanut kaveria puhuttaa ensi keväälle matkaseuraksi.

    VastaaPoista
  4. Joo, just luin kans tuon Vapaasti versoo kirjotuksen ja se ei vähentänyt puutarhareissu-huumaani yhtään ;)

    VastaaPoista
  5. Elämäni matkat, oi ihanuutta, millainen reissu teillä on ollut! Kävuin katsomassa kuvat blogissasi. Minäkin haluaisin saaristoon joskus polkupyörällä. Ja Kökariin kannattaa ehdottomasti mennä, olen ihan sen paikan lumoissa vieläkin, ainutlaatuinen paikka ja kyläyhteisö.

    Olitpa fiksu kun toit punaista kiveä kotiin! Me vain ihmettelimme ja ihastelimme punaisia teitä, mutta ei tullut mieleenkään tuoda kiveä kotiin... Sitten ensi reissulla. :) Ja toivottavasti sinä pääset reissammaan Viroon kukkamessuille! Tuo Mari Mörön kirja on muuten varsinainen puutarhainnon lietsoja.

    VastaaPoista