sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Syksyinen syyskampa


No nyt on syksy! Ero viime ja tämän viikon syyskampakuvissa on melkoinen! (Alempi kuva on siis viimeviikkoinen.)


Jo matkalla syyskampakallion juurella havaitsin, että jotain on tapahtunut.


Jotain tapahtui meidän pihallakin. Tällä hetkellä käsiäni pakottaa ja niskaa särkee, peukalossa on rakko. Tuli siis hieman haravoitua (ja kiroiltua: onnistuin sohaisemaan haravalla joidenkin pienien pistävien hyönteisten maassa olevaan pesään ja ne vainosivat minua koko päivän pihalla!).




Tämä on jäänyt esittelemättä: Sillä välin kun olin eräänä lauantaina opiskelemassa, mies oli tehnyt ympäristötaideteoksen pihauudituksista yli jääneillä kivillä!



Minä sen sijaan en ole siirrellyt pihalla vielä juuri muuta kuin niitä lehtiä. Ruukut ja koristeet ovat jäljellä. En suostu siivoamaan syksyä vielä pois, vaikka piha onkin (melkein) siinä kunnossa, että lumi voisi tulla. Mähän sanoin, etten tee enää tämän viikon jälkeen (paljon) pihatöitä!

perjantai 21. lokakuuta 2011

Helppoa kuin saippua





Olin viime viikolla Annalassa Hyötykasviyhdistyksen järjestämällä yrttisaippuakurssilla. Tekeleeni on kuvassa, viilikupissa kuivumassa. Saippuat valmistettiin parityönä ja minun ja parini saippuoihin tuli laventelia kasvisuutteena, lisäksi hippunen kuivattua, ihanan energisen väristä kehäkukkaa. Saas nähdä, mitä työstä tulee. Vielä ei ole tietoa, miltä saippua tuntuu käytössä, koska sen tekeytyminen kestää ainakin kuukauden. Saippua majailee kurssin opettajan oppien mukaisesti keittiön yläkaapissa, lasten tai tässä tapauksessa kissojen saavuttamattomissa, ettei kukaan maista lipeää.


Lipeän käsittely olikin ainoa asia, joka minua vähän jännitti ennen kurssia. Sen osasin päätellä, ettei kurssilla varmasti keitellä luita ja teurasjätettä eikä edes koivuntuhkaa, kuten ennen vanhaan, vaan lipeä on siisteinä rakeina myytevää apteekkikamaa. Silti kauhistutti: entä jos roiskin lipeää kaikkialle ja syövytän itseni ja muut?Kukaan ei kuitenkaan edes meinannut syövyttää ketään, joten pelko oli turha. Saippuan teko oli helppoa.


Ainoa asia, jossa piti keskittyä, oli se, että ainesosat (kasvisrasva, kookosrasva, oliiviöljy, lipeä, vesi, + kasviuute) piti mitata ja lämmittää gramman ja Celsius-asteen tarkkuudella. Mittaaminen onnistui yllättävän helposti tarkalla, välillä nollattavalla vaa'alla - ja opinpa, mitä taaraaminen tarkoittaa. Lämpötilojen kanssa toiset saippuantekijät ovat kuulemma tarkempia kuin toiset.


Oli kyllä todella kiinnostavaa ja voisin kuvitella keitteleväni lipeäsaippuamassaa joskus itsekin, mutta ehkä kuitenkin pihalla tai varastossa, en kotona etenkään riekkukissojen kanssa. Siitä, ettei kyseessä ole helppoudesta huolimatta aivan simppeli juttu, kertonee se, että mikäli saippuaa aikoo tehdä myytäväksi asti, siihen pitää hankkia lupa, saippuareseptit pitää hyväksyttää ja vieläpä valmistustilojenkin pitäisi olla erilliset, ettei kukaan saa myrkkyjä itseensä; saippuantekoa säätelee käsittääkseni elintarvikelainsäädäntö. Onneksi on valmista saippuamassaa, sitä voi kokemusteni mukaan käyttää hyvin kotioloissakin saippuan tekoon - ja aion käyttääkin lähiaikoina, joskin se tuntuu nyt oikean saippuan valmistamisen jälkeen vähän huijaukselta, eikä niin luonnonmukaiseltakaan.


En nyt nyt laita tähän mitään saippuaohjetta, mutta netistä löytyy esimerkiksi Saippuakuplia-sivusto - ja Googlella paljon lisää koti- ja ulkomaisia saippuasivustoja. Kotitekoinen saippua on kuulemma iso juttu Jenkeissä ja Britanniassa ja tulossa Suomessakin yhä suositummaksi. 


Yrtit ja niiden vaikutus


Laventeli, jota käytimme kurssilla, on antiseptinen ja mm. talineritystä tasapainottava kasvi. Se sopii myös ärtyneelle iholle, mutta voi ärsyttää heinäallergikkoja ja astmaatikkoja (sehän nähdään...)


Kamomilla sopii on rauhoittava ja sopii ihottumien ja ihotulehdusten hoitoon. Kuulemma kamomillaa on helppo kasvattaa, mutta hätätilassa saippuaan voi käyttää kamomillanlehtiä suoraan teepussin sisältä!


Saippuaan sopivat myös mm. ruusu, kaura, kehäkukka, salvia ja erilaiset mintut


Voi että. Tuli sellainen olo, että pitäisi kuivata saippua-aineita omalta pihalta. Mutta meni jo - siellä ei enää kuki tai kasva oikein mikään kelvollinen saippuakasvi. Kosmos jatkaa kukkimista, mihinköhän sitä voisi käyttää?





tiistai 18. lokakuuta 2011

Hämmästyttäviä tunnustuksia

Hämmästyttävää on se, että vihdoin vastaan Elämäni matkat -blogin tunnustukseen. Kiitos tunnustuksesta, tämä oli ihan parhaita lajissaan! Lupaan vastata pian myös Paulan Arkiporinaa-blogin tunnustukseen, tosin saatan tehdä sen kissablogin puolella, koska käsittääkseni se oli yleinen K-tunnustus. 




Tässä nyt "työn alla" olevassa haastessa vastataan viiteen yllättävän hankalaan mutta kiinnostavaan kysymykseen.




1. Käsityösi, josta olet ylpein ja jota arvostat eniten? Liitä mukaan kuva.


En vastaa villakangastakilla tai tunikalla tai kerro (ainokaisesta) joulusta, jolloin kaikki saivat minulta jotain itse kudottua. En myöskään mainitse tekemiäni saviruukkuja tai sushiastiastoja tai lampunvarjostimia - tai siis mainitsen, toki kaikki pitää luetella itsekehun häntä pystyssä, kun siihen on tilaisuus.:)

Mutta oikeasti vastaan: pahvista ja paperista rakentamani nukkekoti. Koska se valmistui jo vuosi, pari sitten, en ottanut tätä haastetta varten uutta kuvaa, vaan liitän pari jo blogissa ollutta. Nukkekodin tekeminen on todella hauskaa, vaikken olekaan saanut mitään aikaiseksi moneen kuukauteen. Ehkä seuraava miniprojektini pienoiskasvihuone kuitenkin valmistuu vielä joskus.










2. Kaunein rakennus, jonka olet nähnyt? Liitä mukaan kuva.


Olimme mieheni kanssa muutama vuosi sitten kuukauden rinkkamatkalla Meksikossa. Jostain syystä kumpikaan ei ihastunut tuohon maahan erityisesti, mutta tietyt paikat siitä palaavat usein mieleeni.


Ensimmäinen on Mexico Cityssä nähty Frida Kahlon koti. Siellä ei saanut kuvata, mutta pihalla sai. Valitettavasti kuvani ovat surkeita. Tässä pari:




Paljon värejä, paljon kasveja, paljon taidetta ja runsaasti pieniä yksityiskohtia sekä pari kissaa ihan omassa atriumpihamaailmassa keskellä kaupunkia. Jos saan joskus atriumpihan, haluan tehdä siitä samanlaisen omanlaisena keitaan (joskus haaveilen tarkkarajaisesta suljetusta pihasta nykyisen täysin aitaamattoman epämääräisen nurmikkolättänän sijaan). 


Kahlon piha oli kiehtovimmista, jonka olen nähnyt, mutta Meksikon Oaxakassa oli taidemuseo, jonka niin ikään suljettu piha oli tasapainoisimpia näkemiäni - tai suorastaan aistimiani - paikkoja.




Hyviä kuvia Frida Kahlon puutarhasta löytyy muuten täältä.




3. Laulu, joka koskettaa sinua syvästi. Liitä linkki tai sanoitus


En ole musiikki-ihmisiä, joten tähän tuntuu vaikealta vastata. En enää kuuntele kauheasti musiikkia ja fiilikseni vaihtelevat kovasti suosikkibiisin suhteen. 


Yhtäkkiä muistin, että olen kerran elämässäni joutunut pohtimaan enemmänkin, mikä olisi se omannäköinen laulu, nimittäin häissäni. Meidät vihittiin kahden laulun höystämän siviiliseremonian turvin omalla pihalla. Ensisijainen laulutoiveeni olisi ollut Kalliolle, kukkulalle, koska talomme sijaitsee kallionkukkulan kupeessa ja lapsena minulla oli kuulemma tapana hoilottaa tätä laulua hieman muunnelluin sanoin: Kalliolle kukkulalle rakennan minä majani, tule tule makaamaan mun kanssani. Tätä sanoitusta ei olisi kelpuutettu hääbiisiksi, eikä sitten sitä alkuperäistäkään, koska sanat olivatkin hieman erouhkaiset:


Kalliolle kukkulalle

Kalliolle, kukkulalle
rakennan minä majani.
Tule, tule tyttö nuori
jakamaan se mun kanssani.

Jollen minä sua saa, niin
lähden täältä kauas pois,
muille maille vierahille,
etten sua nähdä vois

Kyllähän sen varmaan tiedän
etten minä sua saa
tyydyn onneeni elän yksin
aina muistan sinua.

Eikä tässä asiassa
auta arvo, rikkaus.
Siinä koettaa voimiansa
kahden nuoren rakkaus.





4. Minkä asian koet arjessasi raskaaksi?


Tällä hetkellä en mitään, kun en elä normaalia arkea tai elän täydellistä arkea, miten sen ottaa. Tällä hetkellä ainoat murheeni ovat sotkuiset kaapit ja joku kamala eläin, joka on kaivanut viime viikolla istutetut kukkasipulit maasta. Ei siis valittamista.


Normaalielämässä, siis töissä käydessäni, minua häiritsee se sama kuin muitakin: epämääräinen kiireen tuntu, pitkät työmatkat, aina sellainen olo että olisipa enemmän aikaa. Nyt kun minulla on, huomaan, etten silti ole ympärivuorokautisesti puuhasteleva superihminen. Enkä kaipaa koko ajan uutta. Ehkä olenkin kaivannut vain aikaa? Yritän muistaa tämän olotilan sitten kun menen taas töihin.




5. Mistä asioista nautit eniten arjessasi?


Niistä mistä bloggaankin: kissoista, lukemisesta ja kirjoittamisesta, omasta kodista. Mielestäni minulla on hyvä ja tasapainoinen, omalta tuntuva elämä ja olen siitä iloinen ja kiitollinen.


Tänä syksynä nautin myös päivittäisestä ulkoilulenkistä, jonka aikana en tapaa välttämättä yhtään ihmistä, nautin vain luonnosta. Nautin myös siitä, että olen käynyt tänä syksynä muutaman kerran saunomassa ja uimassa järvessä. Ystäväni sai suostutella kai neljä vuotta, ennen kuin kokeilin avantouintia, mutta nyt on alkamassa jo kolmas avantotalvi. Jos asuisin veden äärellä, kävisin kylmässä varmaankin päivittäin.




Nyt se on tehty! Laitan haasteen kiertämään


Maikkilaan
Villa Vernaan
Kuikkalaan
Ananassalvialle
sekä 
Mustetta ruudulla -blogiin.


Olisi kiva lukea vastauksianne, mutta maailman laiskimpana haastevastaajana en kauhistu, jos ette vastaa. 



maanantai 17. lokakuuta 2011

Hätäinen syyskampa



Kävin kyllä tunnollisesti kuvaamassa syyskampakallion taas viime perjantaina, mutta nyt vasta saan (melkoisen mitäänsanomattoman) otokseni blogiin asti. Viime viikolla oli paljon ohjelmaa, kuten yrttisaippuakurssi, jonka tuotoksia - tai tuotosta, tarkemmin - aion esitellä blogissakin. Lisäksi kirjoittamisen opinnoissani alkoi toinen lähiopetusjakso, ja vietin käytännössä koko viikonlopun joko junassa tai luennoilla. Kivaa kyllä oli, ja olen löytänyt tai ainakin löytämäisilläni itsestäni uudenlaisen kirjoittajan.

Em. vedoten aion nyt jatkaa kirjoituskotitehtäviin paneutumista. Lupaan kuitenkin, että vastaan blogihaasteisiin tällä viikolla ja kerron saippuakurssistakin. Minkä kirjoittamiselta ehdin, aion siivota pihaa ja kaappeja, niistä ei paljon blogattaisikaan. ;)

Vaikka tuntuu hullulta herätä kuudelta viikonloppuna, että ehtisi opiskelemaan, on siinä puolensakin. Usvaiset aamut ovat ainutlaatuisia.


tiistai 11. lokakuuta 2011

Heippa peurat

...ja laukkapeltosuunnitelma!



Meillä roikkuu nyt kolmessa kohdassa pihaa Greenmomilta tilattu peurankarkotin. Yrittänyttä ei laiteta. Hajukarkottimen pitäisi tehota ainakin vuoden ajan ja riittää jopa 25 neliön alueelle. Meni hermot, kun erään yön aikana sillanpielestä oli rouskittu kaikki kuunliljat muutaman sentin korkuisiksi ja kuorittu tuija kuorestaan. Argh.

Ripustin karkotinpallot paikoilleen viime perjantaina. Ensin näytti siltä, että homma saattaa jopa onnistua. Peuroja ei näkynyt poikkeuksellisesti kahteen päivään - ja se on todellakin poikkeuksellista, sillä niitä pyörii tässä nyt ihan ympärivuorokautisesti ja ovat todella kesyjä. Vähän aikaa sitten peuraemo imetti kahta vasaansa meidän autotallipihalla! Tämä olisi tietenkin aivan lumoavaa, ellei noissa satueläimissä olisi myös se toinen puoli...

Se puoli, etteivät ne kunnioita mitään. Lauantai-iltana yksi peura ilmaantui melkein kriikunapuun alle, vaikka puussa roikkuu karkotin. Uusia tuhoja ei ole kuitenkaan havaittu sitten viime viikon, joten seuraamme tilannetta varovaisen toiveikkaina.

Mä vai, ai mitä mä täällä teen? No en ainakaan ollut tulossa teidän pihalle, täällä pellolla vain seisoskelen.


Tuonne kriikunapuiden alle oli suunnitteilla laukkapelto ja muitakin uusia istutuksia. Jotain olen ehtinyt jo tänä syksynä sinne laittaakin, mutta juuri äsken tein täyskäännöksen suunnitelmissa. Koko tuo pihannurkka on nyt upottavan märkä eikä sellaista savimaata jaksa (laukka)hullukaan kaivaa. Enkä usko laukkojen tai juuri muidenkaan kasvien menestyvän noin vetisessä ja raskaassa maassa.




Kannoin kukkasipulilaatikkoni tänä kesänä perustetun uuden kukkamaan luokse ja aloin tunkea sipuleita maahan hieman summittaisesti. Muutkin jo olemassa olevat kukkapenkit saavat oman osuutensa, kunhan jaksan taas jatkaa sipulihommia.


Tänään osa ajasta meni rikkaruohoja kitkiessä, pihaa yleisesti siivotessa ja myös eräiden iloksi juuriestekankaan kanssa taistellessa.


 Teltta ja laatikko pihalla, jee!

Mitäs muuta? Alan olla hieman tympiintynyt pihatöihin ja olen päättänyt, etten enää ensi viikon jälkeen tee tänä vuonna ulkona kuin korkeintaan lumitöitä.

Vaikka on niistä töistä ollut iloakin. Äskettäin samaiselle uudelle alueelle piilottamani yhdeksän syysmyrkkyliljan eli alastomanimmen sipulia ovat kotiutuneet hyvin ja parissa myrkkyliljassa on jo kukkakin. Kukat näyttävät kauniilta kivimuurin vierellä, taikinamarjapensaiden juurella.



Keväällä alas sahaamani vanha lumimarja on kasvanut jo reippaasti yli metrin korkuiseksi ja on muutenkin oikein kukoistavassa kunnossa.




Eräässä ulkomaisessa puutarhalehdessä mainostettiin Round Woodin peurapatsaita.  Joskohan patsaslauma saisi oikeat peurat pysymään loitolla?



maanantai 10. lokakuuta 2011

Äänestä vuoden luontokuvaa



Huomasin eilen lehdessä mainoksen Vuoden luontokuva 2011 -tapahtumasta, joka järjestetään ensi sunnuntaina Helsingissä. Etsiessäni lisätietoa asiasta huomasin, että tuolla nettisivuilla on myös äänestys yleisön suosikkiluontokuvasta. Käykää äänestämässä! 


Minä jo kävin. Rikon vaalisalaisuuden ja kerron, että äänestin kategoriaa Nisäkkäät ja Kai Fagerströmin ottamaa kuvaa Kettu.




Ketut ovat minusta kiehtovia ja kauniita ja tämä kuva oli muutenkin upea. Lisäksi ihailen Fagerströmin kuvaajantaitoja yleisimminkin. Minulla on ilo omistaa hänen kuvaamansa autiotalojen eläinasukkaista kertova kirja Viimeiset vieraat, jossa on upeita otoksia. Esimerkiksi:




Esittelin Viimeisiä vieraita viime vuonna kirjablogin jutussa.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Syyskampa ja -myrsky





Viikon syyskampakalliokuva. En ole edelleenkään tehnyt kuvakollaasia kalliokuvista, sillä minusta kalliomaisema ei tunnu vielä muuttuneen niin kovasti. Pitää katsoa sitten, kun kuvia on enemmän, josko esim. 2 tai 3 viikon välein kuvatuista maisemista tulisi hyvä kollaasi.


Vaikkei maisema vaihtuisi, niin säätila vaihtelee sitäkin enemmän. On ollut vuoroin kesäisen lämmintä, hirmumyrskymäisen tuulista (tuuli oli mm. irrottanut loimusavustimen kannen ja kuljettanut sen pihan toiselle puolen, niinkin voi näemmä käydä) ja ukkostanut (nettiyhteys toimii hyvin epävakaasti, kiitos erään öisen ukkosen). Äsken, juuri ennen ukkosta, ulkona näytti tältä.






Uhkaavaa ja kaunista samaan aikaan. Ja syksystä huolimatta myös melkoisen keväistä! 


keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Marishoppailua

Voiko Marimekkoon avata piikin? Mun ehkä pitäisi. Olen koko vuoden ja varsinkin tämän syksyn tuntenut vuorottelua varten säästäessäni ja nyt suhteellisen rahattomana ollessani jonkinlaista kieltäytymisen riemua (joka ei koske kukkasipuleita), kun en ole ostanut juuri mitään, en etenkään itselleni enkä oikein kotiinkaan. Olen mainostanut tätä kuluttamattomuuden iloa monelle ja vielä eilen kävin ihan Marimekon tehtaanmyymälässä asti, mutten saanut edes mielitekoja.


Tänään menin sitten äidin kanssa Marimekon Kämpin myymälään ja olisin halunnut ostaa kaiken. Kääk. Vaikken edes ole erityisen marimekkotyylinen, kaikki näytti houkuttelevalta. Tykkään kovasti kaikesta graafisesta mustavalkoisesta, ja se yhdistettynä uuteen Astrid Sylwan -designiin nk. osui ja upposi. Osansa saattoi olla silläkin, että oli sponsori mukana ostoksilla.






Ensin katsoin tästä lautasesta/alustasta vain että kivat värit ja mukavan elävä sommittelu, mutta sitten näin siinä meri- tai peltomaiseman sen mukaan, kuinka päin lautasta katsoo. Meillä on nyt yksi tuollainen lautanen keittiössä odottamassa pian töistä palavaa miestäni, joka varmaan hihkuu riemusta. Hän ei oikein ymmärrä, miksi minun pitää haalia keittiön tasoja kiertämään suorakaiteen muotoisia keramiikkalättänöitä - niitä on siis jo ennestään aika monta - mutta pitäähän kaikille keittiön pienille tavaroille olla alustat. Ja vaihtoalustat.



Myös saman sarjan kulho olisi kiva.
Nämä kankaat olen nähnyt monen monta kertaa, mutta tänään vasta ajattelin, että joku niistä kävisi verhoilukankaaksi eräällä jakkaralle, joka asuu varastossamme, koska en salli sen nähdä päivänvaloa. Pidän erityisesti oksakuosisesta kankaasta, mutta se ei päässe oikeuksiinsa jakkaran päällä. Ehkä pöytäliinaksi?



Voi että. Joulupukki, jos olet olemassa ja luet tätä, voisitko tuoda minulle edes tällaisen supersöpön avaimenperän? Tai avata sen piikin. 

Kaikki kuvat Marimekon sivuilta.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Syyskampa, vko 5


Kuvasin syyyskampakallion tunnollisesti viime perjantaina (syksy ei näyttänyt edenneen viikossa juurikaan), mutta sittemmin välttelin konetta koko viikonvaihteen. Viime viikon syyskampa tulee nyt siis hieman myöhässä, pahoittelen.


Tuon vakiokallion lisäksi kuvasin perjantaina Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellistä puutarhaa, jossa kävin aamukävelyllä ystävän kanssa. Tuonne ulkoalueelle pääsee aivan ilmaiseksi, joten siellä pitäisi käydä useamminkin.







Ottaisin mieluusti kivikalusteisen, rauhallisen nurkkauksen omallekin pihalle, jos meillä olisi tuollainen nurkkaus. 
Kaiken kaikkiaan ihana ja innostava paikka!