tiistai 18. lokakuuta 2011

Hämmästyttäviä tunnustuksia

Hämmästyttävää on se, että vihdoin vastaan Elämäni matkat -blogin tunnustukseen. Kiitos tunnustuksesta, tämä oli ihan parhaita lajissaan! Lupaan vastata pian myös Paulan Arkiporinaa-blogin tunnustukseen, tosin saatan tehdä sen kissablogin puolella, koska käsittääkseni se oli yleinen K-tunnustus. 




Tässä nyt "työn alla" olevassa haastessa vastataan viiteen yllättävän hankalaan mutta kiinnostavaan kysymykseen.




1. Käsityösi, josta olet ylpein ja jota arvostat eniten? Liitä mukaan kuva.


En vastaa villakangastakilla tai tunikalla tai kerro (ainokaisesta) joulusta, jolloin kaikki saivat minulta jotain itse kudottua. En myöskään mainitse tekemiäni saviruukkuja tai sushiastiastoja tai lampunvarjostimia - tai siis mainitsen, toki kaikki pitää luetella itsekehun häntä pystyssä, kun siihen on tilaisuus.:)

Mutta oikeasti vastaan: pahvista ja paperista rakentamani nukkekoti. Koska se valmistui jo vuosi, pari sitten, en ottanut tätä haastetta varten uutta kuvaa, vaan liitän pari jo blogissa ollutta. Nukkekodin tekeminen on todella hauskaa, vaikken olekaan saanut mitään aikaiseksi moneen kuukauteen. Ehkä seuraava miniprojektini pienoiskasvihuone kuitenkin valmistuu vielä joskus.










2. Kaunein rakennus, jonka olet nähnyt? Liitä mukaan kuva.


Olimme mieheni kanssa muutama vuosi sitten kuukauden rinkkamatkalla Meksikossa. Jostain syystä kumpikaan ei ihastunut tuohon maahan erityisesti, mutta tietyt paikat siitä palaavat usein mieleeni.


Ensimmäinen on Mexico Cityssä nähty Frida Kahlon koti. Siellä ei saanut kuvata, mutta pihalla sai. Valitettavasti kuvani ovat surkeita. Tässä pari:




Paljon värejä, paljon kasveja, paljon taidetta ja runsaasti pieniä yksityiskohtia sekä pari kissaa ihan omassa atriumpihamaailmassa keskellä kaupunkia. Jos saan joskus atriumpihan, haluan tehdä siitä samanlaisen omanlaisena keitaan (joskus haaveilen tarkkarajaisesta suljetusta pihasta nykyisen täysin aitaamattoman epämääräisen nurmikkolättänän sijaan). 


Kahlon piha oli kiehtovimmista, jonka olen nähnyt, mutta Meksikon Oaxakassa oli taidemuseo, jonka niin ikään suljettu piha oli tasapainoisimpia näkemiäni - tai suorastaan aistimiani - paikkoja.




Hyviä kuvia Frida Kahlon puutarhasta löytyy muuten täältä.




3. Laulu, joka koskettaa sinua syvästi. Liitä linkki tai sanoitus


En ole musiikki-ihmisiä, joten tähän tuntuu vaikealta vastata. En enää kuuntele kauheasti musiikkia ja fiilikseni vaihtelevat kovasti suosikkibiisin suhteen. 


Yhtäkkiä muistin, että olen kerran elämässäni joutunut pohtimaan enemmänkin, mikä olisi se omannäköinen laulu, nimittäin häissäni. Meidät vihittiin kahden laulun höystämän siviiliseremonian turvin omalla pihalla. Ensisijainen laulutoiveeni olisi ollut Kalliolle, kukkulalle, koska talomme sijaitsee kallionkukkulan kupeessa ja lapsena minulla oli kuulemma tapana hoilottaa tätä laulua hieman muunnelluin sanoin: Kalliolle kukkulalle rakennan minä majani, tule tule makaamaan mun kanssani. Tätä sanoitusta ei olisi kelpuutettu hääbiisiksi, eikä sitten sitä alkuperäistäkään, koska sanat olivatkin hieman erouhkaiset:


Kalliolle kukkulalle

Kalliolle, kukkulalle
rakennan minä majani.
Tule, tule tyttö nuori
jakamaan se mun kanssani.

Jollen minä sua saa, niin
lähden täältä kauas pois,
muille maille vierahille,
etten sua nähdä vois

Kyllähän sen varmaan tiedän
etten minä sua saa
tyydyn onneeni elän yksin
aina muistan sinua.

Eikä tässä asiassa
auta arvo, rikkaus.
Siinä koettaa voimiansa
kahden nuoren rakkaus.





4. Minkä asian koet arjessasi raskaaksi?


Tällä hetkellä en mitään, kun en elä normaalia arkea tai elän täydellistä arkea, miten sen ottaa. Tällä hetkellä ainoat murheeni ovat sotkuiset kaapit ja joku kamala eläin, joka on kaivanut viime viikolla istutetut kukkasipulit maasta. Ei siis valittamista.


Normaalielämässä, siis töissä käydessäni, minua häiritsee se sama kuin muitakin: epämääräinen kiireen tuntu, pitkät työmatkat, aina sellainen olo että olisipa enemmän aikaa. Nyt kun minulla on, huomaan, etten silti ole ympärivuorokautisesti puuhasteleva superihminen. Enkä kaipaa koko ajan uutta. Ehkä olenkin kaivannut vain aikaa? Yritän muistaa tämän olotilan sitten kun menen taas töihin.




5. Mistä asioista nautit eniten arjessasi?


Niistä mistä bloggaankin: kissoista, lukemisesta ja kirjoittamisesta, omasta kodista. Mielestäni minulla on hyvä ja tasapainoinen, omalta tuntuva elämä ja olen siitä iloinen ja kiitollinen.


Tänä syksynä nautin myös päivittäisestä ulkoilulenkistä, jonka aikana en tapaa välttämättä yhtään ihmistä, nautin vain luonnosta. Nautin myös siitä, että olen käynyt tänä syksynä muutaman kerran saunomassa ja uimassa järvessä. Ystäväni sai suostutella kai neljä vuotta, ennen kuin kokeilin avantouintia, mutta nyt on alkamassa jo kolmas avantotalvi. Jos asuisin veden äärellä, kävisin kylmässä varmaankin päivittäin.




Nyt se on tehty! Laitan haasteen kiertämään


Maikkilaan
Villa Vernaan
Kuikkalaan
Ananassalvialle
sekä 
Mustetta ruudulla -blogiin.


Olisi kiva lukea vastauksianne, mutta maailman laiskimpana haastevastaajana en kauhistu, jos ette vastaa. 



9 kommenttia:

  1. Kiitos Jenni. Hyvää kannattaa aina odottaa, niin kuin sinun vastauksiasi. Kahlon paikka on tosi makee ja nukkekodistasi saat syystä olla ylpeä.

    VastaaPoista
  2. Ihana haaste, kiitos! Sain hyvän syyn taas lähteä valokuvailemaan :) Nyt on aikaakin, kun tänään alkoi piskuinen syysloma!

    VastaaPoista
  3. Kiinnostavia vastauksia, mukava lukea :-) Kovan haasteen heitit, mutta katsotaan, katsotaan...

    VastaaPoista
  4. Elämäni matkat, kiitos! Vastauksia oli mielenkiintoista miettiä, huono puoli oli tosin se, että tuli matkakuume.:)

    Maikki, jee, odotan jo kuviasi. Ja hyvää syyslomaa!

    Villa Verna, kiitos ja kuten sanottu, minä jos kuka ymmärrän, jos vastaamisessa menee hieman aikaa... Kiitos nukkekotikehuista. Kauan sitä nukkista väkersin, mutta olen kyllä itsekin varsin tyytyväinen lopputulokseen. Nukkekoti on olohuoneen vitriinikaapissa kunniapaikalla.:)

    VastaaPoista
  5. Kiitos Jenni!

    Kuten hitaasta reagointiajastani voi huomata, en ole liikoja ehtinyt blogeja seuraamaan :/. Työt ovat pitäneet tehokkaasti huolen siitä, ettei ylimääräistä energiaa ole jäänyt yhtään mihinkään, mutta eiköhän se tästä taas :).

    VastaaPoista
  6. Susanna, se että on muutakin tekemistä kuin blogit, on ihan terve merkki. :) Paitsi että syynä blogeista pois pysyttelemiseen saisi kernaasti olla jotain muuta kuin se, että on liikaa töitä.

    Kiitos, kävinkin jo katsomassa eilen vastauksesi. Jostain syystä en onnistunut eilen kommentoimaan, mutta yritän lähiaikoina uudestaan. Nyt on kiire kirjamessuille, juuri nyt ei ehdi... Oli kuitenkin todella mielenkiintoisia vastauksia! :)

    VastaaPoista