tiistai 11. lokakuuta 2011

Heippa peurat

...ja laukkapeltosuunnitelma!



Meillä roikkuu nyt kolmessa kohdassa pihaa Greenmomilta tilattu peurankarkotin. Yrittänyttä ei laiteta. Hajukarkottimen pitäisi tehota ainakin vuoden ajan ja riittää jopa 25 neliön alueelle. Meni hermot, kun erään yön aikana sillanpielestä oli rouskittu kaikki kuunliljat muutaman sentin korkuisiksi ja kuorittu tuija kuorestaan. Argh.

Ripustin karkotinpallot paikoilleen viime perjantaina. Ensin näytti siltä, että homma saattaa jopa onnistua. Peuroja ei näkynyt poikkeuksellisesti kahteen päivään - ja se on todellakin poikkeuksellista, sillä niitä pyörii tässä nyt ihan ympärivuorokautisesti ja ovat todella kesyjä. Vähän aikaa sitten peuraemo imetti kahta vasaansa meidän autotallipihalla! Tämä olisi tietenkin aivan lumoavaa, ellei noissa satueläimissä olisi myös se toinen puoli...

Se puoli, etteivät ne kunnioita mitään. Lauantai-iltana yksi peura ilmaantui melkein kriikunapuun alle, vaikka puussa roikkuu karkotin. Uusia tuhoja ei ole kuitenkaan havaittu sitten viime viikon, joten seuraamme tilannetta varovaisen toiveikkaina.

Mä vai, ai mitä mä täällä teen? No en ainakaan ollut tulossa teidän pihalle, täällä pellolla vain seisoskelen.


Tuonne kriikunapuiden alle oli suunnitteilla laukkapelto ja muitakin uusia istutuksia. Jotain olen ehtinyt jo tänä syksynä sinne laittaakin, mutta juuri äsken tein täyskäännöksen suunnitelmissa. Koko tuo pihannurkka on nyt upottavan märkä eikä sellaista savimaata jaksa (laukka)hullukaan kaivaa. Enkä usko laukkojen tai juuri muidenkaan kasvien menestyvän noin vetisessä ja raskaassa maassa.




Kannoin kukkasipulilaatikkoni tänä kesänä perustetun uuden kukkamaan luokse ja aloin tunkea sipuleita maahan hieman summittaisesti. Muutkin jo olemassa olevat kukkapenkit saavat oman osuutensa, kunhan jaksan taas jatkaa sipulihommia.


Tänään osa ajasta meni rikkaruohoja kitkiessä, pihaa yleisesti siivotessa ja myös eräiden iloksi juuriestekankaan kanssa taistellessa.


 Teltta ja laatikko pihalla, jee!

Mitäs muuta? Alan olla hieman tympiintynyt pihatöihin ja olen päättänyt, etten enää ensi viikon jälkeen tee tänä vuonna ulkona kuin korkeintaan lumitöitä.

Vaikka on niistä töistä ollut iloakin. Äskettäin samaiselle uudelle alueelle piilottamani yhdeksän syysmyrkkyliljan eli alastomanimmen sipulia ovat kotiutuneet hyvin ja parissa myrkkyliljassa on jo kukkakin. Kukat näyttävät kauniilta kivimuurin vierellä, taikinamarjapensaiden juurella.



Keväällä alas sahaamani vanha lumimarja on kasvanut jo reippaasti yli metrin korkuiseksi ja on muutenkin oikein kukoistavassa kunnossa.




Eräässä ulkomaisessa puutarhalehdessä mainostettiin Round Woodin peurapatsaita.  Joskohan patsaslauma saisi oikeat peurat pysymään loitolla?



8 kommenttia:

  1. Onpahan hienoja nuo patsaat!
    Ymmärrän TÄYSIN tuon peuraturhautumisesi. Se on justiin niin. On niin helppoa ihastella niitä, ei teillä on tuollaisia - onpa söpöä, ja niinhän se olisikin jos asuisi metsämökissä eikä talossa jota (pitäisi) ympäröi(dä) puutarha.
    On varmaan laukoille ja puutarhurillekin helpompi homma että sipulit ovat kukkapenkissä. Laukkojakin on monenlaisia. Mullakuolivat sinilaukat liian raskaassa maassa, mutta samassa paikassa 'Purple Sensationit' kukoistavat. Kun minullakin on vetistä ja savistakin maata, olen ottanut selvää, mitä siihen raskaimpaan ja talvimärkään kohtaan voi laittaa, tässä jotakin: lumikello, kirjopikarililja, kevät- ja kesäkello (ts. -lumipisara), Narcissus moschatus, Tulipa sprengeri, posliinihyasintti. Ja ilmeisesti myös se ukkolaukka.

    VastaaPoista
  2. Joo, olisipa komea näky, jos pihalla olisi laukkapelto ja se täynnä peurapatsaita!

    Sitä odotellessa suurkiitokset kasvivinkeistä. En tee nyt tuolle aiotulle laukka-alueelle mitään, mutta jos ensi keväänä huvittaa aloittaa sen kunnostaminen ihan toden teolla, pidän vinkkisi mielessä. Nyt tuntuu, että en jaksa enkä halua. Saa nähdä, selviääkö mikään ko. alueelle jo laittamani kasvi talvesta. Toivottavasti.

    Ja jos tänä syksynä pihan kaikkiin kukkapenkkeihin tunkemani laukat ja tulppaanit ja ties mitkä ovat ensi vuonna voimissaan, se tietää varmaan sitä, ettei ensi syksynä pidä pitää laukkatalkoita, korkeintaan harvennustalkoita.:D

    VastaaPoista
  3. Minä täällä juurikin ajattelin, että olisi IHANAA jos olisi piha, missä kävisi päivittäin peuroja, mutta jos minulla olisi piha niin varmaan minäkin ainakin jotain siellä kasvattelisin enkä suinkaan peuroille! ;)

    VastaaPoista
  4. Heidi, minäkin koin itseni vain etuoikeutetuksi aina siihen asti, kun rupesimme vähitellen lisäämään pihan kasvimäärää. Näyttää siltä, että kasvi kuin kasvi kelpaa peuroille nuorena. Aika näyttää, sinnitteleekö mikään uusi kasvi vanhaksi peurojen keskellä... Juuri muutama päivä sitten näin, kuinka peura haukkasi myrkyllistä syysmyrkkyliljaa ja sylkäisi sen pois saman tien. Hyvä, ettei syönyt myrkkyä, mutta pitääkö kaikkea maistella koko ajan? Myös mintut ja daaliat ovat päässeet viime aikoina ruokalistalle, ilmeisesti jonain syksyn erikoisherkkuina.

    VastaaPoista
  5. Dodii, siitä sitten patsaita tilaamaan! Josko ne oikeet ees hetkeksi pelästyisi. Toivotaan, että niistä karkotuspalloistakin on iloa!
    Ihanat apulaiset sulla kukkasipulihommassa. Telttailut on aina mieleen ja pahviloorat samoin.
    Mä mietinkin tota syysmyrkkyliljaa että onmo mulle tuttu alaston impi ja nythän sekin selkis:)

    VastaaPoista
  6. Elämäni matkat, joo, noi patsaat on niin edullisia ja käteviä käsitelläkin, ties kuinka paljon painavat. Eli ihan vielä en ole tilannut. ;)

    Peuroja on näkynyt tuttuun tahtiin, mutta olin koko viikonlopun opiskelemassa, niin en ole käynyt pihalla katsomassa, onko siellä uusia tuhoja. Ehkä ihan hyvä olla pois pihalta, niin saa vähän ärtymispaussia.

    Aamulla näin yksin usvaisella pellolla pomppivan valkohäntäpeuran. Onhan se lumoava näky, kuitenkin.

    VastaaPoista
  7. Oletko jo kokeillut Reviraa peurankarkoitukseen? Levitin sitä viikonloppuna myyriä varten, eli mitään kokemusta mulla ei ole vielä tehosta.

    VastaaPoista
  8. Villa Verna, en ole kokeillut Reviraa, mutta voisin kokeilla. Kaikki keinot käyttöön - sen verran ärsyttää tuo kaiken syöminen ja nyt uutuutena myös kukkasipulien maasta kaivamine. Kiitos vinkistä.

    VastaaPoista