perjantai 21. lokakuuta 2011

Helppoa kuin saippua





Olin viime viikolla Annalassa Hyötykasviyhdistyksen järjestämällä yrttisaippuakurssilla. Tekeleeni on kuvassa, viilikupissa kuivumassa. Saippuat valmistettiin parityönä ja minun ja parini saippuoihin tuli laventelia kasvisuutteena, lisäksi hippunen kuivattua, ihanan energisen väristä kehäkukkaa. Saas nähdä, mitä työstä tulee. Vielä ei ole tietoa, miltä saippua tuntuu käytössä, koska sen tekeytyminen kestää ainakin kuukauden. Saippua majailee kurssin opettajan oppien mukaisesti keittiön yläkaapissa, lasten tai tässä tapauksessa kissojen saavuttamattomissa, ettei kukaan maista lipeää.


Lipeän käsittely olikin ainoa asia, joka minua vähän jännitti ennen kurssia. Sen osasin päätellä, ettei kurssilla varmasti keitellä luita ja teurasjätettä eikä edes koivuntuhkaa, kuten ennen vanhaan, vaan lipeä on siisteinä rakeina myytevää apteekkikamaa. Silti kauhistutti: entä jos roiskin lipeää kaikkialle ja syövytän itseni ja muut?Kukaan ei kuitenkaan edes meinannut syövyttää ketään, joten pelko oli turha. Saippuan teko oli helppoa.


Ainoa asia, jossa piti keskittyä, oli se, että ainesosat (kasvisrasva, kookosrasva, oliiviöljy, lipeä, vesi, + kasviuute) piti mitata ja lämmittää gramman ja Celsius-asteen tarkkuudella. Mittaaminen onnistui yllättävän helposti tarkalla, välillä nollattavalla vaa'alla - ja opinpa, mitä taaraaminen tarkoittaa. Lämpötilojen kanssa toiset saippuantekijät ovat kuulemma tarkempia kuin toiset.


Oli kyllä todella kiinnostavaa ja voisin kuvitella keitteleväni lipeäsaippuamassaa joskus itsekin, mutta ehkä kuitenkin pihalla tai varastossa, en kotona etenkään riekkukissojen kanssa. Siitä, ettei kyseessä ole helppoudesta huolimatta aivan simppeli juttu, kertonee se, että mikäli saippuaa aikoo tehdä myytäväksi asti, siihen pitää hankkia lupa, saippuareseptit pitää hyväksyttää ja vieläpä valmistustilojenkin pitäisi olla erilliset, ettei kukaan saa myrkkyjä itseensä; saippuantekoa säätelee käsittääkseni elintarvikelainsäädäntö. Onneksi on valmista saippuamassaa, sitä voi kokemusteni mukaan käyttää hyvin kotioloissakin saippuan tekoon - ja aion käyttääkin lähiaikoina, joskin se tuntuu nyt oikean saippuan valmistamisen jälkeen vähän huijaukselta, eikä niin luonnonmukaiseltakaan.


En nyt nyt laita tähän mitään saippuaohjetta, mutta netistä löytyy esimerkiksi Saippuakuplia-sivusto - ja Googlella paljon lisää koti- ja ulkomaisia saippuasivustoja. Kotitekoinen saippua on kuulemma iso juttu Jenkeissä ja Britanniassa ja tulossa Suomessakin yhä suositummaksi. 


Yrtit ja niiden vaikutus


Laventeli, jota käytimme kurssilla, on antiseptinen ja mm. talineritystä tasapainottava kasvi. Se sopii myös ärtyneelle iholle, mutta voi ärsyttää heinäallergikkoja ja astmaatikkoja (sehän nähdään...)


Kamomilla sopii on rauhoittava ja sopii ihottumien ja ihotulehdusten hoitoon. Kuulemma kamomillaa on helppo kasvattaa, mutta hätätilassa saippuaan voi käyttää kamomillanlehtiä suoraan teepussin sisältä!


Saippuaan sopivat myös mm. ruusu, kaura, kehäkukka, salvia ja erilaiset mintut


Voi että. Tuli sellainen olo, että pitäisi kuivata saippua-aineita omalta pihalta. Mutta meni jo - siellä ei enää kuki tai kasva oikein mikään kelvollinen saippuakasvi. Kosmos jatkaa kukkimista, mihinköhän sitä voisi käyttää?





6 kommenttia:

  1. En tiedä, voiko kosmosta käyttää. Saippuan teko on ihanaa ja minusta superhelppoa. Ihmetytti, kun kiinnostuin siitä 20 vuotta sitten mutta silloin Suomesta ei saanut mistään tietoa asiasta. Nettiä ei oikein ollut, ainakaan tässä mittakaavassa kuin nykyään. Kysyin alan kirjaa tai lehteä Akateemisesta, ja he ehdottivat, että tilaisin alan erikoislehden - amerikkalaisen, joka olisi tullut superkalliiksi ainakin minun opiskelijabudjetilla. Piti odottaa yli 15 vuotta ennen kuin löytyi reseptejä Suomessa!

    VastaaPoista
  2. Oho, mielenkiintoista! Tiesin kyllä jo ennen kurssiakin, että saippuan teko kuten kaikenlainen muukin itse tekeminen on koko ajan lisääntynyt, mutta en tiennyt, että saippuareseptit ovat välillä kadonneet Suomesta. Eihän siitä ole kauan, kun saippuan tekeminen oli ainakin maaseudulla kaiketi tavanomaistakin.

    Eikoinen mutta kiinnostava tieto siis, kiitos kommentista!

    VastaaPoista
  3. Olipa mukava lukea postauksesi! Saippuan teko kuulostaa kiehotovalta, jännittävältä ja pikkuisen pelottavaltakin...

    Ehkäpä itsekin uskaltaudun joskus lipeänkin käsittelyyn. :)

    Ps. Kaunis näky tuo syksyn kukkiva kosmos!

    VastaaPoista
  4. Mustikkatyttö, kiva että kiinnostuit! Juuri tuollaiselta saippuan teko minustakin tuntui - ja tuntuu vähän vieläkin. Luulen kyllä kokeilevani joskus lipeäsaippuan tekemistä ihan kotioloissakin, mutta seuraavaksi teen kuitenkin valmiista saippuamassasta. Laitan siitä sitten kuvia blogiin. Ainakin kahvisaippuaa (espressorouheella) on tarkoitus tehdä, se poistaa hyvin esim. kalan hajun käsistä ja kuorii ihoa; oikea keittiösaippua.

    Kosmos on kyllä kaunis. Se kasvaa terassilla ja näkyy olohuoneeseemme.:)

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus, tätä olisi itsekin kiva kokeilla!

    VastaaPoista
  6. Maikki, kiva että pidit ja kokeile ihmeessä! Tuollaiset lyhytkurssit ovat hyvä tapa saada perustiedot jostain asiasta, niin uskaltaa sitten kokeilla kotonakin. Myäs betoniharrastukseni on haettu alun perin Hyötykasviyhdistyksen yhden kerran kurssilta!

    VastaaPoista