keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Marishoppailua

Voiko Marimekkoon avata piikin? Mun ehkä pitäisi. Olen koko vuoden ja varsinkin tämän syksyn tuntenut vuorottelua varten säästäessäni ja nyt suhteellisen rahattomana ollessani jonkinlaista kieltäytymisen riemua (joka ei koske kukkasipuleita), kun en ole ostanut juuri mitään, en etenkään itselleni enkä oikein kotiinkaan. Olen mainostanut tätä kuluttamattomuuden iloa monelle ja vielä eilen kävin ihan Marimekon tehtaanmyymälässä asti, mutten saanut edes mielitekoja.


Tänään menin sitten äidin kanssa Marimekon Kämpin myymälään ja olisin halunnut ostaa kaiken. Kääk. Vaikken edes ole erityisen marimekkotyylinen, kaikki näytti houkuttelevalta. Tykkään kovasti kaikesta graafisesta mustavalkoisesta, ja se yhdistettynä uuteen Astrid Sylwan -designiin nk. osui ja upposi. Osansa saattoi olla silläkin, että oli sponsori mukana ostoksilla.






Ensin katsoin tästä lautasesta/alustasta vain että kivat värit ja mukavan elävä sommittelu, mutta sitten näin siinä meri- tai peltomaiseman sen mukaan, kuinka päin lautasta katsoo. Meillä on nyt yksi tuollainen lautanen keittiössä odottamassa pian töistä palavaa miestäni, joka varmaan hihkuu riemusta. Hän ei oikein ymmärrä, miksi minun pitää haalia keittiön tasoja kiertämään suorakaiteen muotoisia keramiikkalättänöitä - niitä on siis jo ennestään aika monta - mutta pitäähän kaikille keittiön pienille tavaroille olla alustat. Ja vaihtoalustat.



Myös saman sarjan kulho olisi kiva.
Nämä kankaat olen nähnyt monen monta kertaa, mutta tänään vasta ajattelin, että joku niistä kävisi verhoilukankaaksi eräällä jakkaralle, joka asuu varastossamme, koska en salli sen nähdä päivänvaloa. Pidän erityisesti oksakuosisesta kankaasta, mutta se ei päässe oikeuksiinsa jakkaran päällä. Ehkä pöytäliinaksi?



Voi että. Joulupukki, jos olet olemassa ja luet tätä, voisitko tuoda minulle edes tällaisen supersöpön avaimenperän? Tai avata sen piikin. 

Kaikki kuvat Marimekon sivuilta.

2 kommenttia:

  1. Hih, joskus sitä vaan käy noin. Kiva tuo lautasen väritys, tosiaan kuin pala luontoa. Ja myös se puukangas, huoh.

    VastaaPoista
  2. Se puukangas on täydellistä! Pitäisi melkein ostaa uusi talo, että saisi sille kunnon paikan. ;) (Toivottavasti mies ei lue tätä kommenttia.)

    Lautanen löysi jo paikkansa mehupullojen alusena, sellainenhan meiltä tietenkin puuttuikin....

    VastaaPoista