tiistai 29. marraskuuta 2011

Puutarhablogeja kasvuvyöhykkeittäin





Minäkin mainostan: Karolina kerää blogiinsa listaa suomalaisista puutarhablogeista kasvuvyöhykkeittäin. Hyvä idea, josta on varmasti iloa ja hyötyä etenkin pohjoisemmassa eli kenties etelää hieman hankalammilla kasvuvyöhykeillä asuville.


Minun ihannepuutarhani ihannekasvuvyöhyke taitaisi olla jossain eteläisessä Ruotsissa. Melkein aina, kun ihastun johonkin puutarhakirjaan tai -kuvaan, puutarha on Etelä-Ruotsista. En aio silti muuttaa.


Oli pakko laittaa noin kesäinen kuva, kun puutarhateema sen salli. :)

maanantai 28. marraskuuta 2011

Höhhölamppu, espoolainen sisustustrendi


Meillä roikkuu ruokapöydän yllä itse tekemäni lampunvarjostin, joka tunnetaan mm. nimillä höhhölamppu ja aivolamppu. Viime viikolla askartelin lähistöllä asuvan ystävän kanssa heidän kotiinsa samanlaisen paperimöhkäleen. Tällä samalla tekniikalla voi tehdä myös pöytävalaisimen; pääasia on, että muotti on muovia, ettei varjostin tartu siihen. Olen tehnyt joskus muovilla päällystetyn pahvilaatikon avulla kuution mallisen luonnospaperivarjostimen. Lisäksi olen tehnyt silkkipaperisia ja käsintehdystä, paksusta, pahvimaisesta paperista mm. kulhoja ja tauluja.


Näitä tarvitset: paperia (kuvien varjostimissa on skissi- eli luonnospaperia, jota saa ainakin taiteilijatarvikekaupoista), Erikeeperiä tms. liimaa, muovikippoja ja vettä, muovipusseja, sanomalehtiä, narua ja esim. kyniä tai syömäpuikot.


Toimi näin, kun teet kattovalaisimen:


1. Täytä muottina toimiva muovikassi esim. paperitolloilla tai rytätyillä muovikasseilla. Jos kassissa on logopainatus, käännä kassi väärin päin, ettei logosta tartu väriä varjostimeen. Ripusta muotti esim. kahden tuolin väliin narun ja syömäpuikkojen (tungettu ristikoksi muovikassimöykkyjen sekaan, ripustusnaru kulkee puikkojen alta) avulla. Suojaa lattia muotin alla. Voit muotoilla varjostinta varovaisesti muovipintaisella teipillä.



2. Revi paperista käsin n. 20-25 cm pitkiä ja muutaman sentin levyisiä suikaleita. Kostuta suikaleet nopeasti yksitellen liuokseen, jossa on noin 50 % kädenlämpöistä vettä ja 50 % liimaa.


3. Päällystä muotti 2-3 paperisuikalekerroksella. Asettele suikaleita vapaasti limittäin ja lomittain, silota pahimmat kurtut sormella. Muista jättää aukko varjostimen ylä- ja alaosaan.



4. Anna varjostimen kuivua ainakin muutaman päivän ajan ja tyhjennä se sitten varovasti muotista ja paperi- tai muovipussimytyistä. Meidän lamppu roikkuu katossa tuikkukynttilän (vääntyneen) pidikkeen sekä parin syömäpuikon avulla, mutta varjostimen sisälle voisi varmasti rakentaa jonkinlaisen tukisysteemin esim. rautalangastakin. Valitse mahdollisimman vähän kuumentuva polttimo, esim. kynttilälamppu tai pieni loisteputki.



Meidän lampusta roikkui joskus valkoinen pieni munamainen kivi ikään kuin ilmassa lampun alapuolella. Minne lienee joutunut... Mutta mikään ei estä ripustamasta pisteeksi iin päälle esim. sulkaa, höyhentä, kristallia tai joulukoristetta.


Olen oppinut paperisuikaletekniikan alun perin eräällä työväenopiston kurssilla, mutta kehitellyt itse siitä lisäsovelluksia, kuten kippojen teon.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Valokylä




Joku onkin ehkä jo huomannut, että pidän mustasta, valkoisesta ja harmaasta ja olen heikkona kaikenlaisiin minitaloihin (ja isoihin taloihin)... Näin joulunalusaikaan erilaisia talolyhtyjä on alkanut tulla kaupoissa vastaan häiritsevään tahtiin, ja eilen en enää mahtanut kiusaukselle mitään. Ystävän vinkistä kävelin Papagenaan ja ostin kerralla koko kylän, kolme talolyhtyä. Hemtexistä tarttui vielä mukaan kaksi harmaa- tai oikeastaan sinivarpusta, ja pihalta tuli niitä vartioimaan isompi tirppa. 

Takanreunuksen Varpuset jouluaamuna -asetelma on valmis. Onneksi se ei ole oikeasti jouluinen, vaan saa jäädä tuohon pysyvästi. Valkoisten kerrostalojen taakse haaveilen vielä hankkivani läkkipeltisen "pilvenpiirtäjän", jonka näin eilen Hakaniemen hallissa. Nyt on kylä, mutta saattaa olla, että se kasvaa kaupungiksi...



Talolyhdyt olivat suorastaan pakollinen ostos, sillä kissakodissa ei voi olla avonaisia kynttilänjalkoja ja pitäähän meidänkin päästä nauttimaan kynttilänvalosta!

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Talveksi



Ihana marraskuu, on niin lämmintä ja kuivaa (siis marraskuuksi)! Hullulta tuntui katsella äsken uutisia ja huomata, että tänä viikonloppuna on vietetty joulukadun avajaisia monella paikkakunnalla. Joulu tuntuu niin kaukaiselta.


Talvikin tuntuu, mutta on siihen silti jo vähän varauduttu meilläkin. Pihalle on ilmestynyt tällaisia:

Bauhausista tarttui mukaan kaksi valkoista aurinkokennolyhtyä. Ne ovat hauskoja, mutta eivät saa talon lipan alla roikkuessaan tarpeeksi aurinkoa, eivät siis valaise. Siirrän ne heti huomenissa toiseen paikkaan. Onneksi mahdollisia paikkoja on parikin, ehkä lyhdyt vielä kokevat valaistumisen.


Aiemmin syksyllä ostamassani talomaisessa lyhdyssä palaa usein kynttilä. 


Enemmän tulee kuitenkin katsottua lintujen puuhia. Meillä on talipalloautomaatti ja kuvassa näkyvä siemenautomaatti. Automaatin neljäs istumaripa on kadonnut, ehkä se oli tippunut jo kaupassa, ja tuon yhden rivan linnut nostavat jatkuvasti ylös. Pääasia, että ruokinta-automaatilla on käyttöä - ja on, runsaasti. Ostin automaatin Plantagenistä ja siellä olisi ollut myös hienoja lasisia ja teräksisiä vaihtoehtoja, mutta tuohon mahtui enemmän siemeniä ja se sopi paremmin talomme tyyliin (tyylittömyyteen).


Ulko-oven viereen on ilmaantunut talviviritys, jossa on pieniä sypressejä, hopealankaa ja murattia sekä kimalteinen koristenauha. 


Parhaita koristeita ovat kuitenkin oikeat kasvit. Tänään aamulla kuuran keskellä kukki vielä pari syysmyrkkyliljaa!

torstai 17. marraskuuta 2011

Herkuttelua


Minulla oli eilen muutama ystävä kylässä ja kerrankin panostin ruoanlaittoon jopa niin, että aloitin kokkaamisen edellisenä iltana. Silloin pulahti kukko eli kana viiniin, lopputulos näkyy kuvassa. Ohje löytyi Sillä  sipulia -blogista; pinjansiemenet lisäsin, koska sellaisia sattui olemaan sopivasti. Tämä oli ensimmäinen mutta ei varmasti viimeinen kerta, kun meillä syödään kukkoa viinissä! Kiinnostuin pataruoista nyt yleisemminkin.

Kerrankin myös ostin suositeltua viiniä. Tämä oli hyvää, sekä ruoassa että lasissa. Yleensä meillä ei viinihifistellä, vaan ostamme usein pussi- tai laatikkoviinejä. Se on ehkä ihan hyvä. Onnistuin ruoanlaiton tiimellyksessä heittämään avaamattoman punkkupullon lattialle ja toista ihan vastaavaa sotkua en muista kuuranneeni...



Jälkkärinä oli Stockmannin lehden innoittamana portviinijäätelöä (sulata 1 l vaniljajäätelöä sekoituspehmeäksi, lisää puoli dl portviiniä, sekoita ja pakasta uudelleen) vadelmien ja vadelmakastikkeen sekä suklaakeksien kera. Nam sekin! Suosittelen etenkin joulun ajan jälkkäriksi.


Joulun ajasta puheen olleen. Olen tehnyt myönnytyksen talvelle ja viritellyt pihalle talvikoristeita ja tehnyt jopa talvisen istutuksen. Voi ei. Kuvia tulossa, kunhan muistan kaivaa kameran esille päivänvalon aikaan.

torstai 10. marraskuuta 2011

Mustia ruusuja



Sain innostuksen tehdä kynttilöitä. Kynttilänsydänlankaa ei ollut tarjolla, mutta ei hätää: tyhjiä kananmunakennoja oli liuta, samoin kynttilämassaa, koska onnistuin polttamaan ison veneen mallisen kynttilän niin loppuun, että sen pohjaan tuli reikä.


Ei muuta kuin sytykeruusutehdas pystyyn kylppärin lattialle!


Ensin revin kananmunakennoista käsin kuppiosat irti. Muusta osasta revin n. sentin levyisiä suikaleita, jotka rullasin kuppien sisälle "terälehdiksi". Parista kolmesta kennosta tuli kolmisenkymmentä ruusuketta.





Sitten laitoin kynttilän sulamaan vesihauteessa irtolevyn päälle. Kun se oli lähes sulanut, aloin dipata ruusukkeita sulaan kynttilämassaan metallisilla grillipihdeillä (en saanut yhtään epäselvempää kuvaa aiheesta, heh). 



Pidin ruusukkeita hetken kattilassa, valutin suurimmat kynttilä"liemet" pois ja nostin leivinpaperille kuivumaan. Olin kuullut, että ruusukkeita pitää dipata 2-3 kertaa, että kynttilämassa peittaa kananmunakennon pahvin värin alleen.

Kolmen dippauskerran jälkeen ruusukkeet olivat yhä kennonharmaita! Odotin pari tuntia, sulatin sillä välin kattilanpohjalle hyytyneen kynttilämassan uudestaan ja dippasin vielä kerran.


Ei merkittävää muutosta. Mies sanoi, että nämä ovat hienompia kuin tasaisen valkoiset ruusut ja yhdessä päätimme, että harmaanmustat ruusut näyttävät hieman takorautaisilta




Seliseli, mutta kai näilläkin takka syttyy: ruusuissa piisaa steariinia. Nyt kaikki takanomistajatutut voivat siis alkaa miettiä, miten kauniisti mutta jyrkästi ilmaisevat, että entä jos aikuiset eivät tänä vuonna antaisi joululahjoja toisilleen....

tiistai 8. marraskuuta 2011

Aarre!



Tämä aarre on jäänyt aiemmin esittelemättä, mutta nyt se saa ihan oman postauksensa.


Ostin jo alkukesästä Retretissä käydessäni Galleria Himmelblausta Pentti Sammallahden valokuvateoksen Flock of Sheep and Goat. En saanut sitä heti mukaani, ja sittemmin unohdin kertoa taulusta, koska se ei päässyt heti seinälle. Ajattelin, että makuuhuone pitää ensin maalata, että taulu saa arvoisensa paikan. Vaan ei, jos ihmisellä on Pentti Sammallahden teos, pitäähän se olla esillä! Ripustin taulun pari päivää sitten työhuoneen seinälle ja olen hyvin tyytyväinen.


Tietysti olisin tyytyväisempi, jos taulu olisi suurempi. Kuvan koko on ehkä 13 x 5 cm, joten kovin kaukaa ei noita lampaita näe laskea. Suuremmalla versiolla olisi sitten vain huomattavasti suurempi hintakin, ainakin John Cleary Galleryn mukaan. Kannattaa kurkata gallerian sivuille, siellä on hämmästyttävän monta Sammallahden teosta myynnissä. Lampaiden lisäksi minulle kelpaisivat mm. jänikset ja hevoset.








Lisää taidetta löytyy Googlen kuvahaulla "Pentti Sammallahti". Olen ennenkin hämmästellyt, miten paljon hänen teoksistaan on kuvia verkossa. Joidenkin taiteilijoiden teoksia saa ihan etsimällä etsiä, mutta Sammallahtea löytyy helposti. Onneksi.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Läppärin uudet vaatteet


Betoni-intoilulle ei näy rajaa, valoin jo tietokoneen kannenkin betoniin! No ei suinkaan, mutta kun tilaisuuden valita tuotteen DesignSkinsin valikoimista, valitsin tietokoneelle betonihenkisen, rouhean kannentuunaustarran. 


Lopputuloksesta huomaa tietenkin, että ei tässä aitoa kiveä ole, mutta pidän koneen uudesta tyylistä silti. Arvoin pitkään kahden eri "betonivaihtoehdon" välillä, mutta päädyin sitten vaaleampaan ja eläväpintaisempaan. Väri ei ole noin punainen kuin kuvassa näyttää, kelmeässä marrasvalossa on hankala kuvata.








Tarravalikoimassa on tuotteita melkein minkä tahansa esineen tuunailuun. Ihan kätevää, että esim. Ikean Lack-pöytiin saisi valmiit päällysteet, mutta mielestäni tällaiset tarrat sopivat parhaiten puhelimiin, tietokoneisiin ym. valmiiksi metallisiin ja muovisiin esineisiin. Voisin tilata läppäritarran toistekin! Olen joskus katsellut hauskan näköisiä kontaktimuoveja, mutta ala-asteen koulukirjojen kansikuprumuistot ovat pitäneet erossa niistä. Tämä tietsikkatarra ei ollut lainkaan ryppyyntyvää materiaalia eikä myös tarrannut niin hankasti kiinni kuin kontaktimuovit ja teipit, joten asennus kävi pelättyä helpommin.


Hmmm. Mitäs sitten "sisustaisi"? Sain eilen pitkästä aikaa oikein kodinkunnostusvimman. Se ilmeni järkevää kyllä keittiön kaappien siivouksena, ja ajattelin, että heti tänään jatkan jonkun suurprojektin kimpussa. Eilen alkanut kurkkukipu on kuitenkin yltynyt, joten projektiksi tulikin nyt toistaiseksi vain tarrailu.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Usvapeiton alla


Sainpas kömmittyä tuonne pihannurkalle, kun aamu-usva oli vasta vähitellen haihtumassa. 





Hämähäkit ovat olleet ahkerina.




Rauhallista viikonlopun jatkoa!

tiistai 1. marraskuuta 2011

Syyskampa ja -katsaus



Ehei, en ole unohtanut tätä blogia enkä edes syyskampahaastetta, vaikka siltä on saattanutkin vaikuttaa. Olen ollut kiireinen erään uuden jutun kanssa, mutta syyskampakuvan kävin silti nappaamassa. Se on tuossa ylhäällä  ja kuten näkyy, kovin kaljua on.


Tällä kannolla seison aina kun kuvaan syyskampakuvan. Aikamoisen marraskuiselta alkaa sekin näyttää.




Metsästä löytyi tänään enää vain muutamia värejä.




Mutta onneksi kotipihalla on niitä vielä vähän enemmän! Olen hyvin tyytyväinen, että tungin alkusyksystä maahan syysmyrkkyliljan ja syyssahramin sipuleita (eivätkä peurat tonkineet niitä ylös; eivät muuten tongi enää muitakaan, kun peitin istutukset lehtikatteella): etenkin syyssahrami on ihana, se vasta aloittelee kukintaansa!




Ruusu 'Astrid Lindgren' taas ansaitsee paikkansa kirjallisen puutarhan kuningattarena. Vaikka sen oksia on typistetty piikeistä ja peurankarkotuspalloista huolimatta, siinä on yhä jopa nuppuja. Käsittääkseni myös ruusun esikuvakirjailija oli sinnikäs tyyppi.


Kaksi kysymystä: tiedätkö, mitä tässä on?




Paljastan, että vasemmanpuoleinen kellertynyt höytyvä on parsaa. Ensimmäinen kausi parsanviljelijänä on ollut varsin lupaava: parsaa on paljon ja se vaikuttaa hyvinvoivalta. Ties vaikka saataisiin keväällä oman maan parsaa! Yleensähän ensimmäinen sato saadaan vasta kolmantena kesänä, mutta harppasin vuodella ja kasvatin parsan juurakoista, en siemenistä. Hyvä kokeilu!


Oikeanpuoleisen kasvin nimeä en tiedä itsekään. Sain taimen ystävän pihalta, eikä hänkään muistanut kasvin nimeä. Tänään näin samaisia harmaapallukoita havukasvien kanssa kiviaidan kupeessa eräällä pihalla. Kivalta näytti. Ja apua - ajatukset karkasivat taas jo ensi kevään ja kesän pihatöihin. 


Sen sijaan tämän vuoden pihatöissä ne eivät ole enää yhtään. Taas pitäisi haravoida, mutta ei huvita. :)


Pst. Se kiireisenä pitänyt juttu on se, että kirjablogini on siirtynyt tästä päivästä lähtien A-lehtien Lilyyn. Siirtyminen ei vaikuta muihin blogeihini millään lailla.