tiistai 1. marraskuuta 2011

Syyskampa ja -katsaus



Ehei, en ole unohtanut tätä blogia enkä edes syyskampahaastetta, vaikka siltä on saattanutkin vaikuttaa. Olen ollut kiireinen erään uuden jutun kanssa, mutta syyskampakuvan kävin silti nappaamassa. Se on tuossa ylhäällä  ja kuten näkyy, kovin kaljua on.


Tällä kannolla seison aina kun kuvaan syyskampakuvan. Aikamoisen marraskuiselta alkaa sekin näyttää.




Metsästä löytyi tänään enää vain muutamia värejä.




Mutta onneksi kotipihalla on niitä vielä vähän enemmän! Olen hyvin tyytyväinen, että tungin alkusyksystä maahan syysmyrkkyliljan ja syyssahramin sipuleita (eivätkä peurat tonkineet niitä ylös; eivät muuten tongi enää muitakaan, kun peitin istutukset lehtikatteella): etenkin syyssahrami on ihana, se vasta aloittelee kukintaansa!




Ruusu 'Astrid Lindgren' taas ansaitsee paikkansa kirjallisen puutarhan kuningattarena. Vaikka sen oksia on typistetty piikeistä ja peurankarkotuspalloista huolimatta, siinä on yhä jopa nuppuja. Käsittääkseni myös ruusun esikuvakirjailija oli sinnikäs tyyppi.


Kaksi kysymystä: tiedätkö, mitä tässä on?




Paljastan, että vasemmanpuoleinen kellertynyt höytyvä on parsaa. Ensimmäinen kausi parsanviljelijänä on ollut varsin lupaava: parsaa on paljon ja se vaikuttaa hyvinvoivalta. Ties vaikka saataisiin keväällä oman maan parsaa! Yleensähän ensimmäinen sato saadaan vasta kolmantena kesänä, mutta harppasin vuodella ja kasvatin parsan juurakoista, en siemenistä. Hyvä kokeilu!


Oikeanpuoleisen kasvin nimeä en tiedä itsekään. Sain taimen ystävän pihalta, eikä hänkään muistanut kasvin nimeä. Tänään näin samaisia harmaapallukoita havukasvien kanssa kiviaidan kupeessa eräällä pihalla. Kivalta näytti. Ja apua - ajatukset karkasivat taas jo ensi kevään ja kesän pihatöihin. 


Sen sijaan tämän vuoden pihatöissä ne eivät ole enää yhtään. Taas pitäisi haravoida, mutta ei huvita. :)


Pst. Se kiireisenä pitänyt juttu on se, että kirjablogini on siirtynyt tästä päivästä lähtien A-lehtien Lilyyn. Siirtyminen ei vaikuta muihin blogeihini millään lailla.

5 kommenttia:

  1. Luulen, että oikeanpuolimmainen on helminukkajäkkärä (Anaphalis margaritacea), se on suunnilleen tuon näköinen minun pihallani nyt. Paahteisen paikan ja laihan maan sinnikäs pelastaja.

    Ihanai värejä, mutta seuraavaksi voisi tosiaan tulla huhtikuu. Niinku ensi viikolla! Tai vasta sitten kun olen saanut loputkin tulppaanit maahan. Narsissit, syyssahramit, -myrkkyliljat ynnä muut mitkälie sain jo. Ei taida ehtiä tälle syksylle ;-)

    VastaaPoista
  2. Saila, kiitos kommentista ja hyväksyn helminukkajäkkärän, kuulostaa uskottavalta. :) Hmmm. Mitenköhän tuo kotiutunee meille, kun paahdetta kyllä piisaa, mutta laihaa maata ei.

    Huhtikuu olisikin hyvä idea, sopisi mulle! Minäkin muuten luulin, etteivät syyssahramit ennätä enää täksi syksyksi, mutta hyvin ennättivät. Ja syysmyrkkyliljat tuntuivat nousevan maasta ihan muutamassa päivässä!

    VastaaPoista
  3. Aijaa! No mutta sitten. Siirrynkin odottamaan kukkapenkin viereen makuupussiin ;-)

    VastaaPoista
  4. Mukana kuin peräpukama, siis siellä uudessa blogiosoitteessasi:)
    Ihan syksy on sulla.Tuo metsän väritys on tosi kaunis, harmooninen.
    Voi ihana huhtikuu, jos oiken huudetaan niin tulisko se pian???

    VastaaPoista
  5. Saila, no ei ne nyt ehkä NIIN nopeasti sentään!

    Elämäni matkat, tervetuloa mukaan pukamoimaan! ;) Ja olitkin käynyt.

    Huhtikuu-huuto olisi kyllä hyvä idea. Voisi huilata muutaman viikon ja sitten kajauttaa ronjaryövärintytärmäisen keväthuudon?

    VastaaPoista