perjantai 30. joulukuuta 2011

Kaunista uutta vuotta!



Jee, kohta on kevät ja uusi kasvukausi! Jo ajatus siitä saa ihan onnesta kiemuralle.


Kävin eilen hakemassa kevään ja kesän esimakua Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta. Piti tietenkin taas ikuistaa kaunis, postikorttimaisen näköinen patsasasetelma sekä kierreportaat, joiden ihastelu kuuluu jo Kaisaniemi-rutiineihin.




Parasta olivat kauniit, veistokselliset, korumaiset, rumatkin kasvit. Näiden kuvien myötä toivottelen kaikille kaunista ja mielenkiintoista uutta vuotta! 



keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Autiotaloja ikuistamassa



Eräs ystäväni sanoi joskus, että hänen toiveammattinsa olisi aikuisharrastaja. Minä olen jo huomannut vuorotteluvapaani aikana, ettei minusta ole kovin innokkaaksi tai kurinalaiseksi harrastajaksi tai tuunailijaksi, mutta haahuilijan ammatti voisi olla minulle sopiva. Eilen lähdin vaeltelemaan päämäärättömästi kameran kanssa päivällä, ja myrskytuhotarkastuksen lisäksi kävin tutustumassa kahteen ennen vain kauempaa katselemaani autiotaloon. Minulla on ilmeisesti nyt joku romuromanttinen muinaistalokausi, kun haluan ikuistaa kaikki lähiseudun romutalot tai niiden entiset paikat... No, ainakin yksi ihminen on niistä vielä kiinnostunut.


Ensimmäisessä talossa ei ollut enää ikkunalaseja, joten sinne olisi päässyt helposti sisälle. Graffiteista päätellen nuoret olivat joskus päässeetkin. Ja sirkutuksesta päätellen linnut: talon katolla, savupiipun luona ja pihan pensaikossa oli todella paljon lintuja. Tunnelma oli harmaasta maisemasta ja hylätystä talosta huolimatta varsin keväinen!




Seuraavassa kohteessa ei ollut enää taloa, vain pieni vaja oli pystyssä. Vanhat muurikivet sekä luonnonkivet olivat sammaloituneet kauniisti, ja parasta tässä paikassa olikin mielestäni se, että sain otettua sammalesta lähikuvia (ks. alempi kuva).




tiistai 27. joulukuuta 2011

Myrskyn jälkeen


Tapaninpäivän myrsky aiheutti ryskettä, ryminää ja kaikenlaista mekkalaa ja ihmetystä näilläkin kulmilla. Omalla pihalla ei ole havaittu myrskyvahinkoja, mutta läheisellä asutusalueella oli tien yli ja aitojen päälle kaatuneita puita, lisäksi koko tienoo oli eilen illalla ilman sähköjä. 

Kävin tänään tonttimme viereisessä metsässä katsomassa, miltä siellä näyttää nyt. Tältä näytti - lähestyessä aurinko paistoi keväisen kauniisti, mutta perillä piti väistellä kaatuneita puita. Eiväthän nuo kaikki puut ja risut varmasti eilisen jäljiltä ole, mutta kyllä tuossa metsässä yleensä on siistimpää. Siellä kulkee myös paljon eläinten polkuja, muutama metsäkauris vilisteli puiden takana minua pakoon nytkin. Saavat vissiin hyppiä puidenrunkojen yli tai opetella uudet reitit.



Onneksi metsän laitimmaiset puut pysyivät pystyssä, sillä ne ulottuisivat talollekin. Ja on tässä jotain hyvääkin: naapuri kävi hakemassa omasta metsästään traktorilla pari runkoa polttopuiksi. Ihan heti en silti haluaisi kokea ulkonaliikkumistason puhuria.

Kuusikurkkaus

Joulusta on selvitty! Mukavaa oli, eikä kuusikaan, tai oikeammin kaukasianpihta, kaatunut kertaakaan kissatonttujen kynsissä. Kuusen kynttilät sammuivat heti kättelyssä, mutta muuten joulupuu näyttää yhä hienolta, ei ole yhtään varistanutkaan.


Tämä oli vasta elämäni toinen joulukuusi. Aiemmin kotonani ei ole ollut kuusta ollenkaan, tai sen virkaa on toimittanut esim. maalattu lehtipuunoksa, katajanoksa tai männynoksa. Nyt kun saatiin oikea joulupuu aikaiseksi, niin päätin ikuistaa sen koristeet kuvakollaasin. Puumme ei ollut kovin korkea eikä runsaasti koristeltu, näissä kuvissa näkyvät lähes kaikki kuusenkoristeet. Minussakin taitaa piillä jouluihminen, sillä kuusta koristellessani havahduin, että melkein kaikki koristeet ovat itse ostamiani ja jopa ulkomailta tuomiani.:) Ylärivin oikeanpuoleisin koriste on anopinjouluaskartelun tulos, tuollaisia käkkyräkoristeita olisi kiva tehdä ihan ympärivuotisiksikin koristeiksi.




Talolyhdyiltä ei voi välttyä, meillä on niitä pari kappaletta jopa kuusessa...

lauantai 24. joulukuuta 2011

Tunnelmallista joulua!



Kodikasta, rentouttavaa joulua!


Täällä keitellään riisipuuroa kynttilälyhdyn valossa. Sekä oikeat kissat että muottikissat valvovat, että puuro kypsyy ja joulu alkaa hyvin.

tiistai 20. joulukuuta 2011

Maalari maalasi pöllöjä



Siivouksen ja muun tohelluksen keskellä ehdin tänään vähän taiteillakin. :) Ostin jokin aika sitten Stockmannilta Habitatin vanerisia joulukoristeita, puunvärisiä siis. Kaivoin esille akryylivärit ja maalauskurssilla tekemäni värikartan ja aloin sinistää, turkoosistaa ja viherryttää kurreja, pöllöjä ja peuroja. (Värit eivät näy ihan oikein tuossa yläkuvassa.)




Inspiraationlähteinä ja värikoodimalleina toimivat nämä myös Stockalta hankitut joulukoristeet. Meille on tulossa sukulaisia joulunviettoon, ja sen kunniaksi meillä on jopa joulukuusi - tai joulupihta, minulle joka tapauksessa toinen oma joulupuu elämäni aikana. Toivottavasti saan eläinkoristeet a) valmiiksi ennen joulua, b) sen näköisiksi, että kehtaan laittaa ne kuuseen. C-toive on sitten se, että toivottavasti meidän elävät joulueläimet eivät kaada kuusta tai edes riuhdo siitä koristeita.



Joulueläimistä puheen ollen. Kerroin jo tänään kissablogin keskustelussa, että kissat tulivat katsomaan akryylimaalausta. Huolestuin, että ne maistavat maalia tai sotkevat siihen tassunsa. Niinpä hätyytin niitä kädelläni kauemmas - ja samaan aikaan avasin huolimattomasti hampaillani värituubia, jonka korkki oli jumittunut. Äkkiä minulla oli suu täynnä tummansinistä akryylimaalia ja minun tassuni oli sotkussa, samoin poski. Kukakohan on meidän perheen tonttu?

maanantai 19. joulukuuta 2011

Talojavaloja



Esittelyssä olohuoneen koristevalot. Pikkuhiljaa on alkanut ilmestyä erilaisia valonlähteitä joka nurkkaan...


Ensinnäkin mies oli kiltti ja lahjoitti talolyhtyjeni kaveriksi läkkipeltisen kerrostalon Hakaniemen hallin Lahjaduosta. Jipii! Talon sisällä olevat ledvalot eivät ole oikeasti noin sinisiä kuin miltä näyttää. Valokylän keskusaukiolla on varpusten jouluaamu.





Takassa on uusi kynttiläinstallaatio. Emme juuri polta takkaa, koska se ei ole varaava, se kuivattaa ilmaa ja ärsyttää allergianenääni ja kissat pelkäävät (viisaasti) avotulta. Siispä takassa on vaihtuva kynttilänäyttely!


Tämänkertaista näyttelyä oli vaikea kuvata pimeässä, mutta kuitenkin... eturivissä itse valettuja betonipöttejä pöytäkynttiöiden kera (ne sopivatkin betonin päälle paremmin kuin aina aiemmin käyttämäni tuikut), sitten rivi lasisia kynttilänjalkoja, takana kokoelma pulloja. Jossain vaiheessa haaveilin takasta täynnä mustia Gordon Negro -pulloja, mutta - kenties se on hyvä - en itse eikä kukaan tuttukaan onnistunut tyhjentemään takallista kuohujuomaa. Nyt mustia pulloja on vain kaksi, muut pullot ovat äidiltä saatuja vanhoja "suvun pulloja".


Laitoin kynttiläalustaksi remontista yli jääneen keittiön seinälaatan.





Sokerina pohjalla valosarja sohvapöydältä. Tämä sarja on ollut minulla yli kymmenen vuotta, mutta en ole käyttänyt sitä aiemmin kertaakaan. Olin ajatellut repiä punaiset paperit pois ja tehdä uudet pallot höhhölampputekniikalla, mutta jos sitä ei ole tapahtunut vuosikymmenen aikana, kenties nuo punapallot voi ottaa käyttöön.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Unohtuneet


Otin eilen pitkästä aikaa kameran mukaan kävelylle. Kotimme lähellä on kaksi vanhaa talonpaikkaa, ja halusin kuvata ne, etteivät ne aivan katoa. Sammaloituneet kivet ja sateisen yksitotinen, harmaa maisema kyllä antoivat todella kadonneen ja pysähtyneen vaikutelman.


Ensimmäisten kuvien syypää on tuo tuoli. Olen katsonut sitä ennenkin kaukaa ja ajatellut, että syyskampa-kuvasarjan (jota en sitten enää jatkanut, kun lokakuun loppu eli haasteen loppumisajankohta tuli vastaan) innostamana voisin kuvata tuota tuolia eri vuodenaikoina. Jotenkin liikuttavaa, että vuodet kuluvat, mutta tuoli vain nököttää paikoillaan.


Tuolitontilta löytyi muutakin mieltäni kutkuttavaa. Sammaloituneita vanhoja tiiliä, miten sympaattisia!



Erityisesti tämä mikä-lie-rauta jäi häiritsemään. Ihan tunsin, että siitä pitäisi tehdä jotain, ja nostin raudan jo käteenikin. Sitten laskin sen alas. Olkoon tuolla, kunnes keksin, mitä siitä muka saisi.




Myös hieman kauempana oleva muinaisen ison maatalon pihapiiri on varsin mielikuvituksellinen paikka. Nyt kaljuun vuodenaikaan se on samaan aikaan satumainen ja surullinen, yhtäältä uhkaava tai vähän pelottava ja toisaalta rauhallinen. Oksaviidakossa on jotain ikiaikaista.


Oikeasti viidakko ei ole ikiaikainen, sillä siellä täällä puissa on värillisiä nauhoja. Kaupunki on käynyt merkitsemässä, mitkä puut säästetään, mitkä saavat lähteä. Korkea aika siis kameran kanssa retkeilyyn, että saa edes kuvat muistoksi. (Kesäkuvia samasta kohteesta on viimekesäisessä Salainen puutarha -kirjabloggauksessani.)





Unohtunut tuntuu olevan nyt muutenkin teemana luonnossa. Joku on unohtanut maisemasta värit. 

maanantai 12. joulukuuta 2011

Saippuapajalta



Kyllä täällä kuitenkin jotain on saatu aikaiseksi. Pidimme jo jokin aika sitten ystävän kanssa saippuapajan ja osa tuotoksista näkyy kuvassa. Päällimmäisinä on "aito" saippua, se jonka keittelin lipeästä saippuakurssilla, nuo alemmat ovat kotipajan aikaansaannoksia.


Kotipajassa turvauduttiin Hobby Point -kaupan valmiiseen saippuamassaan. Kolmesta kilosta (paketista) massaa tuli 15-20 palaa saippuaa. Ostimme Hobbysta myös pienen tangon oranssia saippuaväriä, mutta sitä käytettiin muistaakseni vain tuossa keltaisimmassa saippuassa - jossa väri muuttui lähes neonkeltaiseksi. Muut höystöt saatiin ruokakaupasta.

Nimittäin. Vihreän saippuan väri tulee nokkosrouheesta. Nokkosella pitäisi olla antiseptisiä, myrkkyjä poistavia vaikutuksia ja ainakin kylvyssä myös elvyttäviä sekä pintaverenkiertoa lisääviä. Nokkosen supervoimat jäävät nähtäväksi, en ole vielä testannut myrkynvihreää saippuaa. Nokkosrouhetta löytyi Ruohonjuuresta.



Keltaiseen saippuaan tuli kehäkukan terälehtiä ja vähän mykeröitäkin, niin ikään Ruohonjuuresta (ensi vuonna osaan toivon mukaan kerätä ja kuivata sitä kotipihaltakin). Kehäkukan pitäisi olla paitsi ihanan väristä myös hyödyllistä: se pehmentää ja rauhoittaa ihoa, myös ihotulehduksia.


Kuvassa mustalta näyttävä saippua on oikeasti hyvin tummanruskeaa. Väri tulee espressosta. Olen tehnyt kahvisaippuaa ennenkin, mutta silloin luovutin palat eteenpäin, enkä itse kokeillut. Nyt testasin ja kas, ruoanlaitossa sipulin hajuiksiksi tulleet käteni olivat välittömästi saippuapesun jälkeen aivan hajuttomat ja lisäksi pehmeät. Kahvisaippua sopiikin erityisesti keittiöön, sillä se neutralisoi ruoanlaittotuoksuja ja kuorii hellävaroen käsiä (nyt käyttämäni Pirkka-espresso on niin hienojakoista, että se on melkeinpä liiankin hellävaraisen tuntuista).


Ohje:
Sulatimme saippuamassan mikroaaltouunissa isossa kulhossa. Yhteen erään eli kiloon saippuamassaa lisättiin vapaalla kädellä noin 2-3 ruokalusikallista "höystöä". Ystävällä oli askartelukaupasta ostettuja saippuamuotteja, minä käytin tyhjiä mehutölkkejä. Tulos: muoteilla tuli kauniimpia ja tasaisemman muotoisia saippuoita, mutta esim. nokkonen, joka pienissä muottisaippuoissa oli laskeutunut muotin pohjalle, oli suuremmassa mehutölkkiin kaadetussa saippuamäärässä levittäytynyt tasaisemmin. Yllätys oli, että saippua kovettui hyvin nopeasti; toinen saippuamestari oli meillä vain pari tuntia, mutta sai mukaansa varsin jähmeitä saippuapaloja.


Valmis saippua on kiinteää muttei kivikovaa, sitä voi hyvin leikata tylsälläkin leipäveitsellä. 


P.S. Frantsilan sivuilta löytyy runsas ja kiinnostava tietopaketti yrttien ja muiden kasvien käytöstä ja terveysvaikutuksista.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Kaunein koriste


Joulun laittaminen jäin sitten nukkekotiin, eikä mitään muutakaan mainitsemisen arvoista ole tapahtunut kotona tai pihalla (paitsi että lumi tuli ja meni!). Meillä on vietetty oikein hissutteluviikkoa, kun minulla oli elämäni kauhein migreeni ja miehellä varmaankin kauhein selkäsärkynsä. On koettu syystä ja toisesta liikuntakyvyttömiä hetkiä, minun vaivani onneksi jo hellitti.


Ja on meillä on sentään yksi koriste, kummitätini antama ihana joulukaktus. Se ihan pursuaa nuppuja, ja kukkia avautuu koko ajan lisää. Pitää istuttaa tuo parempaan ruukkuun ja yrittää pitää hengissä kesään asti, niin kukka voi muuttaa pihalle kesäkaudeksi. Olen joskus nähnyt valtavia joulukaktuksia, ei aavistustakaan, miten vanhoja ne ovat ja miten ne on saatu kasvatettua niin jättimäisiksi.





Tässä postauksessa ei sitten ollut sitäkään vähää asiaa kuin yleensä, mutta eiköhän se tästä... Ai niin, se voidaan vinkata, että joulukaktus saa ainakin meillä olla kissoilta aivan rauhassa. Meillä on ollut sama kasvi ennenkin, eikä kukaan sörkkinyt tai rouskinut sitä, ja tämä uusikin on välttynyt karvapuutarhureilta. 

tiistai 6. joulukuuta 2011

Juhlan aika


Itsenäisyyspäivän kunniaksi nukkekoti astui juhla-aikaan. Minipeuranpää sai jouluköynnöksen kaulaansa ja olkkarin sohvapöydälle ilmestyi pienen pieniä paketteja, pikkuruisen tontun koristama joulukukka-asetelma sekä minipiparkakku.




Eteisaulassa vessan oven takana piilossa on salaperäinen laatikkopino...



ja ruokasaliin on jo katettu jouluateria! Ostin piparin, kukka-asetelman ja nämä jouluruoat eilen Naisten joulumyyjäisiltä. Heti ensimmäisessä näkemässäni myyntikojussa oli mini-ihanuuksia, enkä tietenkään päässyt niiden ohi.



Nyt on kystä kyllä: minikinkku, minijoululohi, jopa pikkuruisia omenaviipaleita ja joululimppu. Jouluvalmistelut ovat kyllä vielä hieman kesken, sillä joku on unohtanut pellillisen pipareita ruokasalin tuolille.



Sokerina pohjalla: ystävältä saatu kirjaviisas pöllö, joka on vartioinut jo tovin nukkiksen työpöytää, muttei ole vielä esiintynyt blogissa.