keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Autiotaloja ikuistamassa



Eräs ystäväni sanoi joskus, että hänen toiveammattinsa olisi aikuisharrastaja. Minä olen jo huomannut vuorotteluvapaani aikana, ettei minusta ole kovin innokkaaksi tai kurinalaiseksi harrastajaksi tai tuunailijaksi, mutta haahuilijan ammatti voisi olla minulle sopiva. Eilen lähdin vaeltelemaan päämäärättömästi kameran kanssa päivällä, ja myrskytuhotarkastuksen lisäksi kävin tutustumassa kahteen ennen vain kauempaa katselemaani autiotaloon. Minulla on ilmeisesti nyt joku romuromanttinen muinaistalokausi, kun haluan ikuistaa kaikki lähiseudun romutalot tai niiden entiset paikat... No, ainakin yksi ihminen on niistä vielä kiinnostunut.


Ensimmäisessä talossa ei ollut enää ikkunalaseja, joten sinne olisi päässyt helposti sisälle. Graffiteista päätellen nuoret olivat joskus päässeetkin. Ja sirkutuksesta päätellen linnut: talon katolla, savupiipun luona ja pihan pensaikossa oli todella paljon lintuja. Tunnelma oli harmaasta maisemasta ja hylätystä talosta huolimatta varsin keväinen!




Seuraavassa kohteessa ei ollut enää taloa, vain pieni vaja oli pystyssä. Vanhat muurikivet sekä luonnonkivet olivat sammaloituneet kauniisti, ja parasta tässä paikassa olikin mielestäni se, että sain otettua sammalesta lähikuvia (ks. alempi kuva).




6 kommenttia:

  1. Autiotalot ovat kyllä ihania, mun ensimmäinen suuri rakkaus oli mummolan naapuriin unohdettu "ameriikan talo", voi sitä jännitystä, kun sinne pääsi sisälle joskus vaarin kanssa taloa tutkimaan! Enää sitä taloa ei olekaan..

    Ihania kuvia taas!

    VastaaPoista
  2. Upeat sammal-kuvat! Hyvä sua :)
    Haahuilija on varmaan samaa kategoriaa kuin meillä käytetty pösmöttelijä, joka tekee just tota samaa mutta vaan kotona sisällä laahustellen. Pääasia on, että tekeminen ei ole kovinkaan suunniteltua vaan luontevasti mukautuu just senhetkiseen oloon.
    Muutenkin kivat kuvakollaasit, vuodenaika vähän hämärtyy kun toisaalta on hyvinkin keväisen näköinen aurinkokin siellä.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista Elämäni matkat ja Maikki, jonka kommentti tuli sähköpostiin vaan ei näemmä Bloggeriin!

    Nyt taitaa olla joku epävuodenaika, ei mikään tai kaikki sekaisin. Ihania säitä on kyllä ollut, tänäänkin vaelleltiin pitkiä pätkiä ulkona siskon kanssa ja oli lämmintä ja keväistä (ehkei se ole kivaa, kun on joulukuun loppu, mutta tuntuu silti kivalta ulkoillessa).

    Pösmöttelijä on ilmiselvästi mullekin sopiva nimitys ja toiveammattini!

    VastaaPoista
  4. Onnekas, jos teillä paljonkin aurinkoista tai ees kuivaa. Meillä aivan jatkuvaa sadetta, pimeyttä ja kurjuutta. Kuvauskierros omassa pihassakaan ei ole totutunut, kun ainoa aurinkohetken olen poikaa kuljettamassa lääkäriin. Pösmöttelykin päättyy kun huomenna palaan töihin.
    Nauti sinä vapaudestasi ja haahuile munkin puolestani!

    VastaaPoista
  5. Tajuttoman hienoja kuvia ja hieno reissu! Tulee mieleen kun ystävän kanssa yläasteella "murtauduttiin" heidän naapurissaan olleeseen autiotaloon (ikkuna oli auki) jossa oli kaikkea kummallista, kuten vanha aapinen ja käsin puhallettu, tiukasti korkilla suljettu tyhjä pullo. Yläkerta oli osin romahtanut. Sen puutarhakin oli kiehtova ja salainen, elämänlangan köynnöstämä soppi. Sittemmin talo purettiin pienkerrostalon tieltä.

    Lähellämme oli myös palaneen talon rauniot. Sieltä tavattiin käydä poimimassa omenia vanhasta omenatarhasta. Omenat olivat pieniä ja kitkeriä ja kerrassaan houkuttelevia puolivilleytensä takia.

    Millä muuten teet nuo hienot kuvakollaasit?

    VastaaPoista
  6. Elämäni matkat, kiitos, yritän viettää mahdollisimman pösmöttelevän alkuvuoden! :) Vielä kun voin pösmötellä siis. Toivon kyllä, että jos tästä vapaasta on jotain hyötyä, niin se, etten töihin palattuani käytä vapaa-aikaani pitäisi, pitäisi -säätämiseen enkä toisaalta vain epämääräiseen lojumiseen, vaan nimenomaan pösmöttelyyn, joka taitaa olla jotain sopivasti siltä väliltä. :)

    Loviisa, kiitos - ja hui! Mietin juuri tuolla kuvatessani, etten ole koskaan käynyt autiotalossa, enkä tiedä, uskaltaisinko. Siellä olisi varmasti murhamies tai ainakin lepakkoarmeija vastassa, tai ainakin kattoparru tippuisi päähän. :) Tai sitten näkisi aarteita, kuten sinä ja ystäväsi. Jätittekö aapisen ja pullon paikoilleen?

    Autiotaloissa ja villiintyneissä pihoissa on samanaikaisesti jotain rauhoittavaa ja sitten todella surullista, levottomaksikin tekevää. Taloparat.

    Teen kuvakollaasit ja hoidan muutenkin nykyisin kaiken kuvankäsittelyn PhotoScapella (jonka saa ladattua ilmaiseksi netissä, mutta joka toimii vain PC:llä tietääkseni, Macille on vissiin omat vastaavat ohjelmansa). Aiemmin käytin Photoshop Elementsiä, joka oli tietyllä tapaa parempi, mutta tuo PhotoScape on niin helppo ja hauska, että olen jäänyt ihan koukkuun sen kanssa. Eräs ammattikuvaaja kyllä sanoi, etteivät oikeat kuvaajat jaksa enää innostua kuvienkäsittelystä saati "hassuista" kuvamuunnoksista, mutta onneksi mä en ole (lähellekään) ammattikuvaaja! :D

    VastaaPoista