sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Kaunein koriste


Joulun laittaminen jäin sitten nukkekotiin, eikä mitään muutakaan mainitsemisen arvoista ole tapahtunut kotona tai pihalla (paitsi että lumi tuli ja meni!). Meillä on vietetty oikein hissutteluviikkoa, kun minulla oli elämäni kauhein migreeni ja miehellä varmaankin kauhein selkäsärkynsä. On koettu syystä ja toisesta liikuntakyvyttömiä hetkiä, minun vaivani onneksi jo hellitti.


Ja on meillä on sentään yksi koriste, kummitätini antama ihana joulukaktus. Se ihan pursuaa nuppuja, ja kukkia avautuu koko ajan lisää. Pitää istuttaa tuo parempaan ruukkuun ja yrittää pitää hengissä kesään asti, niin kukka voi muuttaa pihalle kesäkaudeksi. Olen joskus nähnyt valtavia joulukaktuksia, ei aavistustakaan, miten vanhoja ne ovat ja miten ne on saatu kasvatettua niin jättimäisiksi.





Tässä postauksessa ei sitten ollut sitäkään vähää asiaa kuin yleensä, mutta eiköhän se tästä... Ai niin, se voidaan vinkata, että joulukaktus saa ainakin meillä olla kissoilta aivan rauhassa. Meillä on ollut sama kasvi ennenkin, eikä kukaan sörkkinyt tai rouskinut sitä, ja tämä uusikin on välttynyt karvapuutarhureilta. 

3 kommenttia:

  1. Voi, ai sinullakin on ollut särkyä ja tuskaa. No voihan ei. Otan osaa!
    Todella kaunis tuo kaktus.

    VastaaPoista
  2. Kaunis on joulukaktuksesi, ja mä kyllä komppaan sua siinä, että kukat on koristeista kauneimpia! Joulukaktus on tosi helppo pitää "hengissä" ja aina uskollisesti jaksavat kukkia talvella :)

    VastaaPoista
  3. Saila, juu, mutta minulla jo hellitti. Ja ehkä rampakin vielä tokenee, toivotaan ainakin. Kiitos toivotuksista. :)

    Maikki, ainakin edellinen joulukaktus jaksoi elää ja kukkia vuosien ajan, vaikka asui raukka lasipurkissa. Tälle uudelle ajattelin laittaa kyllä paremmin sen arvolle sopivan ruukun.

    VastaaPoista