maanantai 12. joulukuuta 2011

Saippuapajalta



Kyllä täällä kuitenkin jotain on saatu aikaiseksi. Pidimme jo jokin aika sitten ystävän kanssa saippuapajan ja osa tuotoksista näkyy kuvassa. Päällimmäisinä on "aito" saippua, se jonka keittelin lipeästä saippuakurssilla, nuo alemmat ovat kotipajan aikaansaannoksia.


Kotipajassa turvauduttiin Hobby Point -kaupan valmiiseen saippuamassaan. Kolmesta kilosta (paketista) massaa tuli 15-20 palaa saippuaa. Ostimme Hobbysta myös pienen tangon oranssia saippuaväriä, mutta sitä käytettiin muistaakseni vain tuossa keltaisimmassa saippuassa - jossa väri muuttui lähes neonkeltaiseksi. Muut höystöt saatiin ruokakaupasta.

Nimittäin. Vihreän saippuan väri tulee nokkosrouheesta. Nokkosella pitäisi olla antiseptisiä, myrkkyjä poistavia vaikutuksia ja ainakin kylvyssä myös elvyttäviä sekä pintaverenkiertoa lisääviä. Nokkosen supervoimat jäävät nähtäväksi, en ole vielä testannut myrkynvihreää saippuaa. Nokkosrouhetta löytyi Ruohonjuuresta.



Keltaiseen saippuaan tuli kehäkukan terälehtiä ja vähän mykeröitäkin, niin ikään Ruohonjuuresta (ensi vuonna osaan toivon mukaan kerätä ja kuivata sitä kotipihaltakin). Kehäkukan pitäisi olla paitsi ihanan väristä myös hyödyllistä: se pehmentää ja rauhoittaa ihoa, myös ihotulehduksia.


Kuvassa mustalta näyttävä saippua on oikeasti hyvin tummanruskeaa. Väri tulee espressosta. Olen tehnyt kahvisaippuaa ennenkin, mutta silloin luovutin palat eteenpäin, enkä itse kokeillut. Nyt testasin ja kas, ruoanlaitossa sipulin hajuiksiksi tulleet käteni olivat välittömästi saippuapesun jälkeen aivan hajuttomat ja lisäksi pehmeät. Kahvisaippua sopiikin erityisesti keittiöön, sillä se neutralisoi ruoanlaittotuoksuja ja kuorii hellävaroen käsiä (nyt käyttämäni Pirkka-espresso on niin hienojakoista, että se on melkeinpä liiankin hellävaraisen tuntuista).


Ohje:
Sulatimme saippuamassan mikroaaltouunissa isossa kulhossa. Yhteen erään eli kiloon saippuamassaa lisättiin vapaalla kädellä noin 2-3 ruokalusikallista "höystöä". Ystävällä oli askartelukaupasta ostettuja saippuamuotteja, minä käytin tyhjiä mehutölkkejä. Tulos: muoteilla tuli kauniimpia ja tasaisemman muotoisia saippuoita, mutta esim. nokkonen, joka pienissä muottisaippuoissa oli laskeutunut muotin pohjalle, oli suuremmassa mehutölkkiin kaadetussa saippuamäärässä levittäytynyt tasaisemmin. Yllätys oli, että saippua kovettui hyvin nopeasti; toinen saippuamestari oli meillä vain pari tuntia, mutta sai mukaansa varsin jähmeitä saippuapaloja.


Valmis saippua on kiinteää muttei kivikovaa, sitä voi hyvin leikata tylsälläkin leipäveitsellä. 


P.S. Frantsilan sivuilta löytyy runsas ja kiinnostava tietopaketti yrttien ja muiden kasvien käytöstä ja terveysvaikutuksista.

5 kommenttia:

  1. Ohoh, ai sellaista on valmis saippuamassa. Enpä ole kokeillut. Toisaalta en tiedä haluanko edes kokeilla, sillä erilaisten rasvojen ja mm. mehiläisvahan käyttö on niin hauskaa ja mielenkiintoista - ja siihenkin voi lisätä väriä ja kasveja jne. Mutta tuollaisia läpikuultavia glyseriinisaippuatyyppisiä niin ei saa. Pitäiskö kokeilla, glyseriinisaippuat on niin ihanan näköisiä!

    VastaaPoista
  2. OOh, tuota juttua tarvisi kokeilla. Saat sen kuulostamaan tosi kivalta puuhalta ja tuotoksetkin näytää niin suorastaan herkullisilta, että.
    Kun osaisikin ennakoida ja hommata omasta pihasta nuo mausteet.

    VastaaPoista
  3. Saila, juu, on valmista massaa, askartelukaupoista saa. Olen kokeillut tuota joskus ennenkin. "Oikean" saippuan tekeminen on kyllä minusta kiinnostavampaa, mutta hauskaa (ja hyvin helppoa) oli näinkin, joskin varmasti kalliimpaa. Lisäksi saippuakurssilla tehtiin saippuaa luomuaineksista, nyt ties mistä. Siis ei tuo valmismassakaan mitään myrkkyä tietenkään ole, mutta eipä taida olla niin puhdasta kuin itse alusta asti tehty. Ehkä kokeilen sitä lipeäsaippuan tekoa vielä joskus...

    Elämäni matkat, se olikin kivaa ja helppoa puuhaa, etenkin kun massa sulatettiin mikrossa. Mulla on kyllä askartelutarpeisiin yksi irtolevy, mutta sulatti sillä vesihauteessa mitä tahansa, yleensä ainakin se vesi roiskuu.

    Saippuaanhan ja muuallekin voi käyttää melkein kaikkia kotipihan kasveja. Miten niiden kerääminen ja säilöminen onkin niin vaikeaa? Ensi kesänä kyllä ryhdistäydyn. Varmasti. :)

    VastaaPoista
  4. Ensi kesänä siis blogistaniassa suuri ryhdistysliike ;)

    VastaaPoista
  5. Elämäni matkat, niin ensiKIn kesänä. :D Alkaa olla jo vähän huolestuttavaa, kun suunnitelmia ja lupauksia ensi vuodeksi syntyy jo nyt. Tällä menolla ne ovat unohtuneet jo ennen uutta vuotta. No, sitten voi tehdä uusia lupauksia. ;)

    VastaaPoista