lauantai 17. maaliskuuta 2012

Rikkaruohoja! Eli puutarhakauden avaus





Tietyssä, hyvin lyhyessä vaiheessa vuotta ihminen on niin onnellinen, kun saa kitkeä rikkaruohoja ja näkee kolme hyttystä. Minulla tuo onnenhetki oli tänään.


Lumi on sulanut jo kokonaan talon eteläseinustalta, joten hyökkäsin kivikkomaan ja kukkapenkin kimppuun. Totta puhuen maa oli vielä aika jäistä, joten kovin montaa rikkaruohoa en saanut kitketyksi, mutta joitakin silti (eikä niitä onneksi vielä ollutkaan kuin yksittäisiä hassuja siellä täällä). Keskityin leikkaamaan alas kuivuneet yrtit ja kukat. Kuulun niihin, joiden mielestä tämä työ on parempi tehdä keväällä, jotta kasvit ovat saaneet varmasti luovuttaa kaiken maanpäällisten osiensa energian ennen siistimisleikkuuta - tai sitten olen syksyisin vain laiska. Joka tapauksessa, nyt on tehty kevään ensimmäinen istutusaluesiistimiskierros. 


Ja jee, mitä kaikkea se paljastikaan!


Tyräkki on herännyt kevääseen.



Maasta pilkistää monta, monta tulppaanin tai minkä lie alkua. Sanoin juuri miehelle, että edessä on jännittävä kevät: Minullehan kävi viime syksynä niin, että tilasin jättilastin erilaisia kukkasipuleita vain huomatakseni, että niille puutarhasta varaamani alue onkin liian märkä. Epätoivon vallassa tungin sipuleita sitten sinne sun tänne, enkä todellakaan enää tiedä, missä on mitäkin, tai mitä sipuleita minulla ylipäätään oli. Sanoin, että pitää kuvata jok'ikinen kukka ja sitten kun kukkasipulikuvastot taas syksyllä ilmestyvät, tutkia niitä ja arpoa, mitä meidän pihalla onkaan. 

Toisaalta ihan sama, kunhan on jotain! Joku - epäilykseni kohdistuu peurojen sijasta tällä kertaa jäniksiin, jotka olivat näemmä talven aikana papanoineet jopa terassillemme - on käynyt jo vähän kuopimassa ja maistelemassa kasvitiittejä. Hyi! Toivotaan, että vimma hellittää, kun luonnossa on jotain muutakin vihreää kuin minun istutukseni.


Toivon myös, että peuroille maistuva pähkinäpensas saa jatkaa kasvuaan rauhassa. Sillä on jo etenkin alaoksissa monta pientä vihertävää silmua.


Näistä ihanista havainnoista huolimatta sää ei ole kovinkaan keväinen, vaan todella harmaa ja kolea. Päädyinkin jättämään kaikki puolimädät ruoho- ja lehtikatteet vielä kasvien suojaksi, vähän vain möyhin niitä. Paljaimmille paikoille leikkasin suojaksi havuja joulupihdastamme, joka on töröttänyt koko alkuvuoden talon nurkalla. Em. törötyksellä ei tietenkään silläkään ole mitään tekemistä laiskuuden kanssa, vaan joulupuu oli säästetty juuri kasvien kevätsuojausta varten.

Hieman haikein mielin peittelin lopulta istutusalueita myös lumella; saavatpa pienet keväänmerkit hieman suojaa yöksi ja kosteutta päivällä, kun lumi sulaa. Oikeasti kun on kuitenkin vielä aika paljon aikaa siihen, että rikkaruohot ja hyttyset ovat ärsyttävintä mitä puutarhastaan löytää.

Mutta.... On se silti aika lähellä! Ja aika hauskaa tehdä puutarhatöitä maaliskuun puolivälissä!

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Päivän havainnot


Vietin aamupäivän pihalla rämpiessä, mm. kasvien aurinkosuojia (vihdoin) viritellen ja lintujen ruokinta-automaatteja täytellen. Koska olemme huomanneet, etteivät talipalloautomaatin pallot hupene ja toisaalta tirpat viettävät aikaa syreenipuskassa, päästin ripustaa muutaman talipallon syreeniinkin.


Ja mitä huomasinkaan: selvästi vihertäviä silmuja! Ei paljon, mutta kuitenkin niin monia, ettei kyse ole mistään sattuman oikusta vaan siitä, että kasvi on jo herännyt kevääseen. Oi ihanuutta!


Tällä hetkellä ulkona olisi paljon aurinkoisempaa kuin näissä kuvissa, mutta en jaksa kahlata lumeen uudestaan. Sitä paitsi tintit ovat löytäneet heti uuden ruokintapaikkansa, joten suotakoon heille ruokarauha.




Nauhuspenkki ei ole vielä ihan kevätmoodissa...


lauantai 10. maaliskuuta 2012

Viherpäivä





Narsissiruukku, kissanvehnää, uudet ruukut pelargonille ja joulukaktukselle, puutarhakirjapino sohvapöydälle. Ulkona tulee vettä, mutta sisällä on kevät.

Puutarhurin painajainen





Miestä huvitti kovasti, kun äsken aamiaispöydässä kerroin, millaiseen uneen tänään heräsin: Meidän pihalle oli tullut tulva. Olohuoneen ikkunasta ei näkynyt kuin vellovaa vettä ja vedessä oli hurjia pyörteitä. Vesi oli noussut talolle asti, sokkelin korkeudelle. Se oli tummaa ja häijyn näköistä.


Pelästyinkö unessa, että vesi pilaa sokkelin tai tunkeutuu taloon asti? Ei, heräsin siksi, että unessa parahdin: "Jättilaukat eivät kestä kosteutta! Sipulikukat kuolevat!"

Niin, olen kyllä viime aikoina ajatellut paljon niitä tsiljoonia kukkasipuleita, jotka syksyllä tungin juuri olohuoneen ikkunan alle ja miettinyt, nouseeko niistä mitään, kun peurat kävivät pariinkin otteeseen tonkimassa sipulit ylös. Olen ajatellut myös toista sipulikätköäni pihan märässä nurkassa - laukkapeltoa, jonka  perustamisen lopetin alkuunsa, kun huomasin, miten vesi seisoo tuossa nurkassa.



Mutta silti. Taidan ottaa aika vakavasti kukkasipulit ja kevään tulon. Toivokaamme, ettei kyseessä ollut enneuni.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Todisteita


Ihana iltapäivä. Olimme miehen kanssa ensin kaupunkikävelyllä Helsingin Meilahdessa - tulipa nähtyä yksi jos toinenkin satumainen puu- ja kivihuvila - ja palatessa hyppäsin ennen hyvissä ajoin ennen kotipihaa auton kyydistä, koska halusin tutkia, näkyykö lähimaastossa todisteita kevään läheisyydestä. 


Näkyy! On pajunkissoja, sulia rinteitä, vähän vihreää ja yksi sulanut ojanpohja. Ojassa jo vähän virtaakin. 





Sain todisteita myös siitä, että hankikanto voi pettää ensin vain niin, että on nilkkaan asti lumessa ja lopulta niin, että jalka juuttuu lumeen. Eli kyllä meidän lähipelloilla vielä lunta piisaa, kuitenkin.



Kotiinkin tuli kevään merkkejä: takassa on kevätsävyinen kynttiläkokoelma, sieltä täältä haalittu. Olisin halunnut ruohonvihreitä huurrekynttilöitä, mutta niitä ei ollut mistään. Kun olin jo ostanut erilaisia vihreitä ja turkooseja kynttilöitä, Kodin ykkösessä oli kirkkaanvihreitäkin. Ehkä ostan niitä ensi keväänä...


Ekat kevätkukat ehtivät jo kuihtuakin. Lienee laiskan kukkien- ja kodinhoitajan mielipide, mutta mielestäni lakastuneet tulppaanit ovat tavallaan jopa kuvauksellisempia kuin virkeät ja virheettömät.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

V-i-h-r-e-ä-ä!


Tämä lämmöstä ja kirkkaasta auringonpaisteesta nautiskeleva lisko ei ole oikea, mutta voisi melkein olla: aamu alkoi ihanasti, kun huomasin, että aurinko on jo paljastanut pihalla vaikka mitä. 


Kivikkosisiliskon lisäksi havaittavissa on jo kasvuun lähtenyttä oreganoa!


Mehitähtikin on jo kevätmoodissa.

Ja lisää vihreää on tulossa!

Lumen alta oli ilmestynyt myös talveksi portaalle unohtuneita betonilaattoja, jotka eivät sitten koskaan päässeet sisälle asti talvisuojaan. Ei se mitään, hyvin ovat pärjänneet. Viherpeukalon lisäksi myös betonikouraa alkoi kovasti syyhyttää...




Räystäät oikein lotisevat, kissat kulkevat aurinkoläikästä toiseen ja kehräävät onnesta. Ei se mitään, että etupihalla on lähes talon korkuinen lumikinos. Kun keskittyy yllä oleviin havaintoihin, lumen voi jo melkein unohtaa. Oi maaliskuu!