sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Päivän havainnot


Vietin aamupäivän pihalla rämpiessä, mm. kasvien aurinkosuojia (vihdoin) viritellen ja lintujen ruokinta-automaatteja täytellen. Koska olemme huomanneet, etteivät talipalloautomaatin pallot hupene ja toisaalta tirpat viettävät aikaa syreenipuskassa, päästin ripustaa muutaman talipallon syreeniinkin.


Ja mitä huomasinkaan: selvästi vihertäviä silmuja! Ei paljon, mutta kuitenkin niin monia, ettei kyse ole mistään sattuman oikusta vaan siitä, että kasvi on jo herännyt kevääseen. Oi ihanuutta!


Tällä hetkellä ulkona olisi paljon aurinkoisempaa kuin näissä kuvissa, mutta en jaksa kahlata lumeen uudestaan. Sitä paitsi tintit ovat löytäneet heti uuden ruokintapaikkansa, joten suotakoon heille ruokarauha.




Nauhuspenkki ei ole vielä ihan kevätmoodissa...


5 kommenttia:

  1. Jee, varmoja kevään merkkejä! Syreenit ovat käsittämättömän varhaisia pullistelemaan nuppujaan ja sitten niiden avautumiseen kuluu käsittämättömän pitkä aika :-D Mutta sehän onkin pääasia, että elonmerkkejä ON!
    Se on joka kevät yhtä suuri mysteeri, että miten kasvit ovat voineet säilyä talvesta hengissä ihan omin neuvoin tuolla ulkona, kukaan niistä ei ole päässyt lämmittelemään takan ääreen kuuman kaakaomukillisen kanssa. Ja siellä ne vain muina miehinä nyt virittelevät kesän tuloa. Ihme tyyppejä!

    VastaaPoista
  2. Meillä näkyi omanapuussa olevan yksi vihreä alku myös, yllätyin todella moisesta! Enpä tiedä uskallanko enää puuta leikata tänä kevänä. Pitää ehkä tutkailla puuta tarkeemmin jos siinä on jo enemmänkin viherrystä.

    VastaaPoista
  3. Voi miten mahtavia kevään merkkejä, ei täällä vaan vielä! Tai tiedä häntä, kun kaksi päivää on aurinko paahtanut, että josko ne kotisyreenit olisi jo vihertämässä...? Pitää heti pinkaista (kahlata) katsomaan, kun päästään kotiin!

    VastaaPoista
  4. Saila, sano muuta. Ihmettelin aamulla ääneen, miten tuolla lumen alla voi olla kevät. Sillä paljon siellä on jo tapahtunut, ja tapahtuu näemmä lumen päälläkin. Silmu, maailman ihanin sana. <3

    Susanna, omenapuussa?! Onpa aikaista - ja ihanaa. En osaa neuvoa leikkaamisen suhteen, ehkä Saila osaa, jos huomaa kommenttisi.;)

    Maikki, kyllä ne sielläkin varmaan vihertävät - jos eivät heti, niin ihan pian kuitenkin! Ja meilläkin piti kuitenkin vielä kahlata syreenien luokse. Nyt katselen niitä tuon tuosta ikkunasta, kun tarkkailen, ovatko linnut syömässä. Harmikseni viherrys on vielä niin vähäistä, ettei se näy sisälle eli muutaman metrin päähän. Vielä!

    VastaaPoista
  5. Iloitsen pihahavainnoistasi ja myös noista sisäisistä:) Meillä havainnot rajoittuu kissanvehnään ja (edelleen) kyllästyneisiin kissukoihin.

    VastaaPoista