lauantai 17. maaliskuuta 2012

Rikkaruohoja! Eli puutarhakauden avaus





Tietyssä, hyvin lyhyessä vaiheessa vuotta ihminen on niin onnellinen, kun saa kitkeä rikkaruohoja ja näkee kolme hyttystä. Minulla tuo onnenhetki oli tänään.


Lumi on sulanut jo kokonaan talon eteläseinustalta, joten hyökkäsin kivikkomaan ja kukkapenkin kimppuun. Totta puhuen maa oli vielä aika jäistä, joten kovin montaa rikkaruohoa en saanut kitketyksi, mutta joitakin silti (eikä niitä onneksi vielä ollutkaan kuin yksittäisiä hassuja siellä täällä). Keskityin leikkaamaan alas kuivuneet yrtit ja kukat. Kuulun niihin, joiden mielestä tämä työ on parempi tehdä keväällä, jotta kasvit ovat saaneet varmasti luovuttaa kaiken maanpäällisten osiensa energian ennen siistimisleikkuuta - tai sitten olen syksyisin vain laiska. Joka tapauksessa, nyt on tehty kevään ensimmäinen istutusaluesiistimiskierros. 


Ja jee, mitä kaikkea se paljastikaan!


Tyräkki on herännyt kevääseen.



Maasta pilkistää monta, monta tulppaanin tai minkä lie alkua. Sanoin juuri miehelle, että edessä on jännittävä kevät: Minullehan kävi viime syksynä niin, että tilasin jättilastin erilaisia kukkasipuleita vain huomatakseni, että niille puutarhasta varaamani alue onkin liian märkä. Epätoivon vallassa tungin sipuleita sitten sinne sun tänne, enkä todellakaan enää tiedä, missä on mitäkin, tai mitä sipuleita minulla ylipäätään oli. Sanoin, että pitää kuvata jok'ikinen kukka ja sitten kun kukkasipulikuvastot taas syksyllä ilmestyvät, tutkia niitä ja arpoa, mitä meidän pihalla onkaan. 

Toisaalta ihan sama, kunhan on jotain! Joku - epäilykseni kohdistuu peurojen sijasta tällä kertaa jäniksiin, jotka olivat näemmä talven aikana papanoineet jopa terassillemme - on käynyt jo vähän kuopimassa ja maistelemassa kasvitiittejä. Hyi! Toivotaan, että vimma hellittää, kun luonnossa on jotain muutakin vihreää kuin minun istutukseni.


Toivon myös, että peuroille maistuva pähkinäpensas saa jatkaa kasvuaan rauhassa. Sillä on jo etenkin alaoksissa monta pientä vihertävää silmua.


Näistä ihanista havainnoista huolimatta sää ei ole kovinkaan keväinen, vaan todella harmaa ja kolea. Päädyinkin jättämään kaikki puolimädät ruoho- ja lehtikatteet vielä kasvien suojaksi, vähän vain möyhin niitä. Paljaimmille paikoille leikkasin suojaksi havuja joulupihdastamme, joka on töröttänyt koko alkuvuoden talon nurkalla. Em. törötyksellä ei tietenkään silläkään ole mitään tekemistä laiskuuden kanssa, vaan joulupuu oli säästetty juuri kasvien kevätsuojausta varten.

Hieman haikein mielin peittelin lopulta istutusalueita myös lumella; saavatpa pienet keväänmerkit hieman suojaa yöksi ja kosteutta päivällä, kun lumi sulaa. Oikeasti kun on kuitenkin vielä aika paljon aikaa siihen, että rikkaruohot ja hyttyset ovat ärsyttävintä mitä puutarhastaan löytää.

Mutta.... On se silti aika lähellä! Ja aika hauskaa tehdä puutarhatöitä maaliskuun puolivälissä!

10 kommenttia:

  1. On tosi mahtavaa tehdä puutarhatöitä maaliskuun puolivälissä, ihan niin :-) Paljon siellä onkin jo katsottavaa. Tästä yöstä ennustetaan vähän kylmää, mutta sää näyttää vääjäämättä lämpenevän ensi viikolla taas pikkuisen, ja se kaikki on niiiin kotiinpäin. Voi miten ihana kevät! Tää talvi on muuten todella huippu, kun ensin oli aivan mahtava syksy, sitten lyhyt talvi ja nyt tää ihana, aikainen, aurinkoinen, leuto kevät.

    VastaaPoista
  2. Tuskailen täällä uusia puutarhahansikkaita sovitellen milloin lumi sulaisi meiltäkin, edes vähäsen! Vasta kaksi kämmenen kokoista kohtaa (joista jo tunkee krookuksia ja lumikelloja) on näkyvissä, kaikki muu ala on vielä paksun hangen alla.

    Jännää että Jennin pähkinäpensas on jo noin isoilla silmuilla!

    Ensi viikolla istutan anoppilan maakellarissa talven viettäneet sipulit ruukkuihin, ehkä jopa dahliat myös. Sitten alkaa se jokakeväinen ruukkujen roudaaminen autotalliin yöksi ja päiväksi terassille :)

    VastaaPoista
  3. Eilen päiväretkellä Helsinkiin totesin kelin etelässä olevan todella paljon ikävämpi kuin täällä Keski-Suomen korkeudella oli. Harmaata ja tuulista.

    Kivasti on pihallasi jo elämää havaittavissa! Itse luotan vielä siihen, että tänään ehdin käydä hakemassa pistokkaita ja istuttaa ne. Meillä on vasta puiden juuret ja rakennusten ympäristöt aloittaneet sulamisen.

    VastaaPoista
  4. Saila, niin on! Valitettavasti tein jo eilen kaikki puutarhatyöt, jotka on toistaiseksi mahdollista tehdä. Tänään olisi mahtava ilma tehdä niitä, tuossa talonedustalla on ihan lämmintä, mutta pitää tyytyä vain katselemaan kukkapenkkiä kaihoisasti. Raparperi ei muuten ollut vielä havahtunut kevääseen.

    Ja juu, lyhyt talvi sopisi mulle hyvin jatkossakin. Eikä luntakaan pitäisi olla ihan näin tolkuttomasti kun taas tänäkin vuonna!

    Sanna, kyllä se kevät sinnekin tulee! Ja ei se meilläkään ole siis kuin talon yhdellä seinustalla, muualla on aivan talvista. Huomasin muuten, että kirjoitin pähkinäpensas, kun piti kirjoittaa peikonpähkinä mutta väliäkö tuolla - pääasia että on silmuja! <3

    Mä ajattelin tänä vuonna olla esikasvattamatta mitään kotioloissa enkä myöskään viitsi pitää daalia- ja parsaruukkuja viime kevään tavoin kissojen kuovittavana. Toisaalta ehtiihän se mieli vielä muuttua monta kertaa kevään mittaan...

    Susanna, eilen täällä olikin varsin ankea sää, mutta tänään on yllättäen aurinkoinen ja lämmin, aivan ihana! Eikä meilläkään ole siis sulaa kuin paikka paikoin, esim. talon pääoven edessä on yhä lähes räystääseen asti yltävä kinos. :( Siellä jossain sen alla on mm. Sannan mainitsemia krookuksia, ehkä ne tällä menolla saadaan esiin juhannukseksi.

    VastaaPoista
  5. Voih mä oon niin kateellinen sulle! Meillä paljaana vasta terassin kivetyksestä pieni palanen, muuten lumihanget joka paikassa ja mm tuoja-aita edelleen lumen alla piilossa. Kyllä siellä etelässä kelpaa puutarhoida.

    VastaaPoista
  6. Elämäni matkat, puhumattakaan jos asuisi Länsi-Suomessa, siellä on jo siitepölykausikin! En nyt sitä varsinaisesti kaipaile, mutta mahdollisimman lyhyttä talvea kyllä. Pitää ehkä muuttaa...

    Tsemppiä, tulee se kevät teillekin!:)

    VastaaPoista
  7. Kommentoin vähän jälkijunassa. Totta, että tähän aikaan vuodesta on onnellinen. Aurinko alkaa jo paistaa ja lumet sulavat. Kaikki kevään puutarhatouhut ovat vasta edessä. Saa suunnitella sydämen kyllyydestä, mikä on tosi kivaa.

    Kukkasipuli-istutuksesi kuulostaa ihanalta. On varmaan kiva seurata ja jännittää mihin kasvaa mitäkin.

    Näin tiistaina Helsingissä, erään kerrostalon pihalla ensimmäiset kukat. Ne olivat lumikelloja. Muitakin kukan alkuja näytti olevan tulossa. Kyllä piristi.

    Vähän aikaa sitten tuntui ihanalta, kun sai hiihtää ja toivoi, että lumi pysyisi vielä maassa. Nyt taas tuntuu siltä, että voi kun se sulaisi äkkiä.

    VastaaPoista
  8. Kiitos kommentista, Annika! Vaikka olin varma, että viime syksynä tungin maahan sellaisen määrän kukkasipuleja, ettei ikinä enää, sain itseni pari päivää sitten kiinni selostamasta, että sitten ensi syksynä... Ja mietin myös, josko pitäisi hankkia kevätsipuleita. Ou nou. :)

    Mä en ole onnistunut näkemään vielä YHTÄÄN kukkaa omalla tai muidenkaan mailla. Olen kyllä yrittänyt: kurkin joka pihaan ja ojanpientareille, mutta kai se on uskottava, ettei vielä kuki. Pihalla hyvin voinut narsissikin taisi paleltua viime yönä.:(

    Mutta ei se mitään, pian on lämmintä ja nyt on tosiaan ihana suunnitella kaikenlaista. On se aika vuodesta, jolloin taas luulee ehtivänsä ja jaksavansa ja osaavansa vaikka mitä yhden kevään aikana...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tunteen, kun ajattelee, että nyt riittää, mutta vähän ajan päästä on jo istuttamassa lisää. :) Niin, totta tähän aikaan vuodesta kyllä kuvittelee jaksavansa hoitaa vaikka kuinka isoja kasvimaita.

      Poista
    2. Viime keväänä onnistuin haalimaan sen verran puutarhahommia (uusi kivipatio + istutusalue), etten poistunut neljään tai viiteen viikonloppuun kotipihalta. Tänä vuonna toivon olevani kohtuullisempi - sitten ehkä jaksaisi tehdä niitä pihahommiakin vielä juhannuksen jälkeenkin!

      Poista