sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Todisteita


Ihana iltapäivä. Olimme miehen kanssa ensin kaupunkikävelyllä Helsingin Meilahdessa - tulipa nähtyä yksi jos toinenkin satumainen puu- ja kivihuvila - ja palatessa hyppäsin ennen hyvissä ajoin ennen kotipihaa auton kyydistä, koska halusin tutkia, näkyykö lähimaastossa todisteita kevään läheisyydestä. 


Näkyy! On pajunkissoja, sulia rinteitä, vähän vihreää ja yksi sulanut ojanpohja. Ojassa jo vähän virtaakin. 





Sain todisteita myös siitä, että hankikanto voi pettää ensin vain niin, että on nilkkaan asti lumessa ja lopulta niin, että jalka juuttuu lumeen. Eli kyllä meidän lähipelloilla vielä lunta piisaa, kuitenkin.



Kotiinkin tuli kevään merkkejä: takassa on kevätsävyinen kynttiläkokoelma, sieltä täältä haalittu. Olisin halunnut ruohonvihreitä huurrekynttilöitä, mutta niitä ei ollut mistään. Kun olin jo ostanut erilaisia vihreitä ja turkooseja kynttilöitä, Kodin ykkösessä oli kirkkaanvihreitäkin. Ehkä ostan niitä ensi keväänä...


Ekat kevätkukat ehtivät jo kuihtuakin. Lienee laiskan kukkien- ja kodinhoitajan mielipide, mutta mielestäni lakastuneet tulppaanit ovat tavallaan jopa kuvauksellisempia kuin virkeät ja virheettömät.

3 kommenttia:

  1. Jehna! Minäkin ihastelen tienposken etelärinteitä, niissä kun ei ole lunta enää yhtään, ihan kuin tuossa kukkulakuvassasi. Virtaava vesi - voi autuus!
    Ja kas kummaa, minunkin ajatukseni ovat tänään vihreän ja sinisen väreissä :-D

    VastaaPoista
  2. Olisin voinut viettää koko päivän vain etelärinteitä tarkkaillen. <3 No, ehkä välillä olisi voinut katsoa rännejäkin. Tip tip ja auringonpaiste, voiko ilahduttavampia asioita ollakaan?

    En uskalla katsoa sääennustetta, koska haluan vaalia ajatusta, että tällaista se nyt on, ei enää ikinä lunta eikä kovaa pakkastakaan.

    VastaaPoista
  3. Hauskaa seurata miten kevät etenee etelässä eri tahtiin kuin täällä ja miten tästä lisääntyvästä valon määrästä nauttivat muutkin.

    VastaaPoista