maanantai 21. toukokuuta 2012

Kesä maistuu hyvältä



 ...nimittäin raparperilta.


Raparperi on yksi suosikkikasveistani, kuten olen varmaan kertonutkin. Suuri, vehreä, selkeä, helppohoitoinen ja vielä kesän ykkösherkkujani - melkoisen täydellinen kasvi siis. Meillä aloitettiin yhdellä lahjataimella talon pohjoispuolella, sitten saatiin toinen lahjusraparperi ja lykättiin se etelän puolelle. Kaksi vuotta sitten ostin Kumpulan kasvitieteellisestä puutarhasta kempeleläisiä raparperin siemeniä, kasvatin niistä taimet kotona ruukussa ja lykkäsin maahan. Vielä viime vuonna niistä ei (ovat myös pohjoisen puolella) kasvanut kovin suuria kesän mittaan, mutta tänä vuonna ne ovat jo nyt samankokoisia kuin viime kesänä suurimmillaan, joten elättelen toivoa vehreästä rapaperipenkistä. 


Ainakin nyt tuo penkki on kovin vihreä ja vehreä, ilta-auringossa superherkullisen värinen. Suloiset kurttulehdet!



Etelän puolen tarmokkaasti kasvavasta raparperista saatiin jo muutama varsi jälkiruokaankin. Kuorin ja pilkoin varret, laitoin rypsiöljyllä voideltuun uunivuokaan, lorautin päälle hieman siirappia ja ripottelin kanelia ja pähkinärouhetta. Uuni 200 asteeseen ja vuoka sinne, kunnes raparperinpalat ovat pehmeitä. Sitten - nam! Oli namia ainakin vaniljakastikkeen kanssa, mutta myös jäätelö tai vaikka viili olisivat sopineet kesäherkun seuraan.




Kylvin viime viikonloppuna hyötykasvien siemeniä, ja homma jatkuu viimeistään ensi viikonloppuna. Nyt pitää painua kastelemaan kylvöksiä!

4 kommenttia:

  1. Nam! Katsoin juui ohikulkiessani omaa raparperiani, joka on siis sukua sinun raparperille, että voisihan tuosta jotain jo tehdäkin. Jos ehtisi! Päivät ovat kumman lyhyitä tähän aikaan vuodesta, vaikka pitäisi olla vuoden pisimmät päivät! Hetkinen...

    VastaaPoista
  2. Slurps, kuulostaa herkulliselta. Täytyy kokeilla, mun raparperista saa jo vaikka mitä. Tuo lehti on kyllä kaunis, noin pienenä kurrtuna, kuten myös isosta tykkään.

    VastaaPoista
  3. Raparperi on hyvää! Olen jo hieman odotellut niiden kasvua täälläkin, jotta pääsisin leipomaan piirakoita, keittämään kiisseliä ja pakastamaan uutta satoa.

    Minulla ovat hyötykasvit vielä pusseissa, tosin niin ovat kasvulaaritkin lautoina ja nauloina sekä multa multa-asemalla. Tarttis varmaan tehdä jotain sillekin asialle :)

    VastaaPoista
  4. Meidän raparperimme ovat kovin kitukasvuisia, ja ollaan sitä kovin ihmetelty. Että eikös sen pitäisi olla maailman kiitollisin ja helpoin vihannes.
    No olen nyt kuullut, että niiden pitäisi antaa kasvaa rauhassa pätkimättä 3-4 vuotta istutuksesta, jolloin ne kasvavat isoiksi ja vahvoiksi. Me ollaan niitä hentoisia varsia viime vuonnakin väkisin leikelty ravinnoksi, kun ajatus omasta raparperista on niin innostava.

    Nyt laitettiin pätkiminen holdiin. Ei kyllä tarkkaan tiedetä, koska raparperit on istutettu, mutta katsotaan sitten montako kesää vielä mennään ostetuilla kepeillä.

    VastaaPoista