sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Oman maan parsaa


Kirjoituksen otsikko on liioiteltu mutta iloni kaiketi ei kenenkään mielestä: vuosi sitten juurakoista ensin ruukuissa olkkarin lattialla ja sitten kohopenkissä pihamaalla kasvatetut parsat ovat lähteneet kasvuun. Nämä kuvat ovat siis meidän pihalta, jee!

Parsan kasvatus on monivuotista puuhaa. Jos aloittaa siemenestä, saa odottaa ainakin 3-4 vuotta ennen kuin kevätherkut voi napsia omasta maasta. Niinpä meillä aloitettiin juurakoista, mutta emme korjaa satoa vielä tänä vuonna. Ehkä jo vuoden kuluttua! Kotiuduttuaan parsasta riittää satoa ainakin kymmeneksi vuodeksi, jopa vuosikymmeniksi. Se tarjoaa makuelämyksien lisäksi myös visuaalisia nautintoja: täyskasvuinen parsa on kuin jättimäinen, tukevakasvuinen tilli, ja tuo korkea huiskale toimii näkösuojanakin. Toivon, että meidän parsa kasvaa odotusten mukaisesti. (Kuten huomaatte, ne odotukset ovat kovat).




Annan parsalle tänä kasvukautena aiempaa enemmän kasvutilaa istututusalueelta, toivottavasti en turhaan. Myös parsapenkki on tarkoitus peruslannoittaa ja kärrätä sinne vähän lisää multaa, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi. Muuten parsa pärjäilee pitkälti itsekseenkin, mutta rikkaruohoista se ei pidä. Niiden leviämistä voi estää ruohokatteella, joka myös lannoittaa parsaa.


En tilannut tänä keväänä lisää juurakoita, mutta hankin niitä ja/tai taimia, jos vastaan tulee. Muutaman viikon kuluttua on Hyötykasviyhdistyksen perinteinen taimitori, ja muistaakseni siellä on ollut joskus parsaakin.






Vaikka oma parsapenkki on vielä muutaman sormenkokoisen kurkistajan varassa, on meillä herkuteltu parsalla! Yllä on tämänpäiväinen superaamiainen: vihreää parsaa ilmakuivatun kinkun sekä juuston kera. 

Eilen päivä alkoi munakkaalla, jossa oli tuoreena pannulla kypsennetyjä parsanpaloja ja makean paprikan renkaita, päällä salaattia. 



Kylvin tänään muuten pillisipulia. Siitäkin saattaa tulla monivuotinen oman maan kasvu!

Jos parsa kiinnostaa, kehotan tutustumaan myös Sailan parsapostaukseen.Kirjapuolelta suosittelen Jamie Oliverin teosta Jamien kotona. Siinä on sekä viljely- että ruokaohjeita, ja kirja on muutenkin oikea hyötypuutarhurin (tai wanna-be-sellaisen tai ruoanlaittajan) herkku!

10 kommenttia:

  1. Nam! Tervetuloa tännekin laittamaan aamupalaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, tervetuloa meille aaamiaiselle! :)"Ihan joka päivä" on parsaa aamupalalla...

      Poista
  2. Huikeeta! parsa on niin hyvää :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, huikeaa on myös se, että parsaa on niin helppo kasvattaa, kunhan sen vain saa alkuun. Tuossa Jamie Oliverin kirjassakin sanotaan, että parsa on lopulta yksi kaikkein helpommista hyötykasveista. Ja kaikkein herkullisimmista, tuumaan minä.:)

      Poista
  3. Meillä oli yksi entisistä omistajista kasvatellut vuosikausien ajan kunnon parsapenkin, mutta se oli jo ehtinyt hukkunut rikkakasveihin meidän omistukseen asti päästessään. Näin keväisin tulee aina mieleen, että olispa ne selvinneet! Aika kade siis olen. Ehkäpä jonain vuonna juurakkoja, kunhan tästä nyt äkkisemmät projektit saa alta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari, kiva että löysit tänne kommentoimaan! :)

      Harmi tuo kadonnut parsapenkki. Eikö siellä ole edes paria kurkistajaa? Jos raivaisi niille elintilaa, ehkä lähtivät kasvuun ja leviämään? Olen muuten ensimmäisen kerran eläissäni nähnyt parsaa juuri erään mökin pihalla, siellä se kasvoi valtavana puskana keskellä nurmikkoa, oli kasvanut jo kymmeniä vuosia. Tavoitteena on kasvattaa itse samanlaista vuosikertaparsaa.:D

      Poista
    2. Oonhan mä täällä stalkkaillut jo hetken :)
      Viimeiset rimpulajuurakot joutui kompostiin viime vuonna, kun päätettiin ottaa heinittynyt penkki hyötykäyttöön. Ei siinä eloa ollut silloinkaan enää. Vuosikertaparsaa, juu, menee to do -listalle nyt!

      Poista
    3. Ahaa, hauska kuulla!:)
      Ainakin Viherpeukaloilta voi näemmä tilata vielä täksi kevääksi parsaa: https://www.viherpeukalot.fi/index.asp?opt=Parsa&s=11&tuote=50991&otsikko=parsa&haku=parsa&toiminto=haku
      Ehkä pitäisi itsekin, olen niin huolestunut, onko meidän parista pienestä parsan alusta mihinkään!

      Toisaalta siinä Jamie Oliverin kirjassa opastettiin, että 10 juurakkoa/taimea riittää 5-henkiselle perheelle ja meitä on kaksi. Mutta osa voisikin kasvaa sitten parsa-aitana.

      Poista
  4. Puutarhan hoito on siitä ihanaa, ettei voi kiirehtiä. Oppimiskäyrä on yhtä hidas jatkuvasti, kun vuodessa oppii asian seuraavaa vuotta varten. Viime vuoden - Kivistön ensimmäisen kokonaisen keittiöpuutarhavuoden - oppi oli: älä hyvä ihminen päästä mopoa käsistä ja viljele enempää kuin jaksat syödä (tai kantaa kavereille). Perunaa tulee tänä vuonna peltoon noin 1/3 siitä mitä viime vuonna ahnehdittiin. Tämä siis kommenttina tuohon loppupohdintaasi :D

    Ja ehkäpä ensi vuonna tiedän, ettei kannata kasvattaa istutettavaksi 6 kesäkurpitsan tainta ja 4:ää talvikurpitsan. Nyt en vielä osaa perunaoppia soveltaa kurpitsoihin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari, mä olen suunnitellut että ostan taimitorilta tänä vuonna perunaa (siis taimia, jos on), mutta en haali liikaa kesäkurpitsaa, kun viimeksi sitä tuli kirjaimellisesti naapurienkin tarpeeseen ja yli - ja kahdella tai kolmella taimella, varoituksen sana! :D

      Se puutarhamopo on aika arvaamaton menopeli...

      Poista