maanantai 30. heinäkuuta 2012

Äidin kasvimaalla



Kuvia alkulomasta ja mökiltä. Saaristoon oli syntynyt pienen pieni kasvimaa 1930-lukulaisista tiiliskivistä. Varsin sympaattinen!


Linnunpelottimena toimi nuken kaulus suoraan minun ja siskojeni muinaisista leikeistä.





Kasvimaalla ei ole viljelty tai tehty mitään uutta aikoihin, mutta muutama vanha hedelmäpuu on vielä jäljellä. (Olen kertonut saaripuutarhasta aiemmin täällä.)



Joistain yksityiskohdista on helppo päätellä, että nyt ollaan kalastusvesien äärellä...



Saaristossa kasvaa syötävää muuallakin kuin kasvimaalla. Olen siirtänyt sieltä ruohosipulia (ja mm. maksaruohoa) onnistuneesti omallekin pihalle.




Tyrnipensaita mökkirannasta. Ikävä kyllä tällaista kasvustoa ja maisemaa en saa omalle pihalle... Harmaahohtoiset tyrnit ovat mielestäni kauniita, vaikkeivat satoa niin tuottaisikaan. Nämä eivät kuulemma tuottaneet viime vuonna juurikaan, toivotaaan, että siitä vielä vertyvät.





Saaristopuutarhaan kuuluvat myös ruusut, sekä vapaasti siellä täällä kasvava metsäruusu että äidiäidin pihalta siirretty juhannusruusu.



perjantai 27. heinäkuuta 2012

Korianterin kukkiessa: chili-korianteridippi



Itse itsensä monivuotiseksi kylväneen korianterin taas kukkiessa pihalla pistänpä tännekin ylös keittiössämme tänä kesänä kehitetyn yleisdipin, vaikka se ei ole saanutkaan täyttä suosiota tulisuutensa vuoksi. Vaan tulisuuttapa voi itse säätää chilin laadulla ja määrällä; helppoutensa vuoksi tämä salaatti-kana-kaladippi kannattaa kuitenkin kertoa muillekin.

Chili-korianteridippi

muutama ruokalusikallinen / pieni kourallinen tuoretta korianteria
0,5-1 chilipalkoa pieneksi pilkottuna, siemenet poistettuina
1 prk (laktoositonta) kermaviiliä

Sekoita ainekset keskenään ja käytä raikkautta ja tulisuutta tuovana yleiskastikkeena.




Herkkien korianterinkukkien innoittamaa kuvaleikittelyä.




torstai 26. heinäkuuta 2012

Matkakertomus, osa 3


Kyllä tekniikka on taas koetellut hermojani! Paitsi että tämä tietokoneeni - siis se, joka vähän aikaa sitten hajosi totaalisesti ja kadotti kahden vuoden tiedostot - jumittaa ajoittain, myös PhotoScape ja nettiyhteys ovat kieltäytyneet yhteistyöstä. Ja Flickrin ilmaisen kuvatilan rajakin tuli vastaan, joten en voi enää tehdä sinne kuvaesityksiä, ellen sitten päätä maksaa lystistä...

No mutta. Loppumatkasta piti olla ellei muiden niin ainakin omaksi iloksi isompikin kuvapläjäys, mutta ei vain ole. Haluan kuitenkin laittaa blogiin jotain jo siltä varalta, että kone taas hajoaa...

Kesäreissumme pari viimeistä päivää ennen itärajaa seuraillutta ja valokuvitta jäänyttä kotimatkaa kuluivat Kuusamon ja Rukan maisemissa. Yövyimme piilopirtissä Rukalla. Otin paljon kuvia luonnosta...


ja mökin yksityiskohdista...



ja tein niistä minikuvakoosteet. Jos katsot tarkasti, voit löytää luontokuvakoosteesta rieskasta pitävän rukalaisen kotieläimen ja alemmasta häivähdyksen bloggarista. ;)






Sain kivoja kuvia myös erään maalaistalon pihapiiristä, mutta en tohdi julkaista kuvia toisten kodeista. Pyörän selästä taas näin monia autiotaloja, joista olisin voinutkin julkaista kuvia, mutta en päässyt kuvaamaan niitä. Harmi. Surullisissa, kauniissa autiotaloissa on jotain yhä enemmän mieltäni kiehtovaa.


Osaako kukaan muuten sanoa, mikä yläkuvan kasvi on? Niitä oli pientaret täynnä Rukalla, mutta en löytänyt kasvikirjasta täsmällistä vastausta, vaikka tiedän nähneeni samoja kasveja muuallakin. (Kyse ei ole siis mistään harvinaisuudesta, mutta meikäläinen tunnistaakin lähinnä ruohon ja voikukan...)

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Matkakertomus, osa 2: Kuusamon suurpetokeskus



Loppumatkan kuvia onkin sen verran runsaasti, että jaan ne teemoittain ja omistan nyt oman postauksensa Kuusamon suurpetokeskukselle, jonne onnekseni ja innokseni vihdoin pääsin. Olen käynyt Rukalla muutaman kerran ja aina toivonut pääseväni katsomaan keskuksen karhuja. Niistä, kuten muistakin keskuksen eläimistä, moni on ollut alkuaan orpo, mutta päässyt ensin Suurpetokeskuksen perustajan kotihoitoon ja sitten keskukseen.


Keskuksessa tuli todistettua, että karhut todella rrrrrakastavat hunajaa, mutta syövät myös leipää - ja ovat aivan valtavia karvakorvia. Keskuksen suurin karhu painaa nelisensataa kiloa! Vaikka sekin näytti sympaattiselta ja ystävälliseltä nallukalta, olin ihan tyytyväinen kaksinkertaisesta aidasta karhujen ja ihmisten välissä...








En tiennyt, että keskuksessa on muitakin eläimiä kuin karhuja. Kettuja oli yksi, melko sosiaalisen oloinen tapaus hänkin. 






Keskuksen poroja. Poroja näki kyllä tähän vuodenaikaan muutenkin tuon tuosta, ja vasoja oli ihastuttavan paljon. 


Sudet olivat olemukseltaan hyvin koiramaisia, sosiaalisuudeltaan taas eivät. Niitä ei paljon kiinnostanut aidan takana kameran kanssa intoillut ihailija.


Ja sokerina pohjalla ihanat ilveskissat! Olin ihan myyty. Lisää juttua ilveksistä ja niiden kissamaisuuksista löytyy kissablogista

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Matkakertomus, osa 1

Oululainen lammas. Olisipa meidänkin pihalta tällaiset näkymät.

Suuri seikkailu on takana! Minä, mies ja moottoripyörä huristimme kolmisentuhatta kilometriä ja nautimme ihanasta Suomesta ja etenkin Lapin maisemista. Elämys!


Ajoimme ensin anoppilaan Ouluun, sieltä Tornionjokivartta Suomen ja hieman Ruotsinkin puolella seuraillen Enontekiölle, josta jatkettiin Norjan puolelta koukaten Inariin ja Ivaloon, sitten laskeuduttiin Kuusamon tienoille. Kotimatkalla kartoimme suuria teitä ja palasimme itärajaa seuraillen, Kainuun ja Kuhmon kautta mm. Via Kareliaa pitkin; vielä ihan Etelä-Suomessakin pöristeltiin pitkin maalaisteitä.


Tässä kuvia matkan ensimmäiseltä puoliskolta. Moottoripyörällä ei niin vain kuvatakaan, joten osa paikoista - mm. Inarin ja Ivalon välissä ollut valtavan hieno Ukkojärven ranta - jäi kuvaamatta, mutta onneksi jotain tuli silti nappailtua.


Kukkolankoski Tornionjoella. Siikaa havitteleva lippomies (ihan uusi sana minulle!) työssään.





Leirintäalueella Enontekiöllä. Meillä oli telttakin mukana, mutta pohjoisessa oli paitsi runsaasti hyttysiä ja paarmoja myös lähes pakkasta öisin. Telttailu jäi taas kerran hyväksi aikomukseksi. Tunnustan olevani lelliprinsessa: en ole koskaan nukkunut teltassa.



Kioskilla jossain lähellä Suomen ja Norjan rajaa Finnmarkin seuduilla. Turisteja houkuteltiin juuri niin kuin kuvittelinkin, mutta ällistelimme, miten vähän turisteja oli. Oli pikkulapsiperheitä ja eläkeläisiä, mutta ei muita. Miksi?! Suomi on ihana ja Lappi ainutlaatuinen, kannattaisi harrastaa kotimaanmatkailua!



Uusin mökkihaaveeni on piilopirtti Inarinjärven rannalla. Haluaisin ainakin kokeilla sellaiseen erakoitumista. Tämä kuva on otettu aivan Inarin keskustassa, mutta rajaamalla siitä on saatu pois vähäinenkin keskustamaisuus. 



Jostain päin matkaa, en enää muista, mistä...




Illalla Ivalossa. Olin ollut viimeksi kolmivuotiaana Lapissa, joten tarkkoja muistikuvia ei ollut... Olin hämmästynyt, että kasvit olivat niin samoja kuin etelässäkin, mutta niiden kukinta oli aivan eri vaiheessa kuin täällä. Syreeni oli kukassa vielä Oulun tienoillakin, Rukalla taas lupiinit kukkivat kuin alkukesästä Espoossa. Oli kuin olisi palannut alkukesään. Ja se ihmeellinen valo - eteläsuomalainen kesä tuntuu nyt pimeältä ja tylsältä!



Lisää kuvia matkalta löytyy kirjablogistani. Jatkan tänne puolelle vielä kertomusta loppumatkan, etenkin Kuusamon seudun osalta.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Lomailua


Minulla alkoi nyt loma molemmista töistäni ja pidän vähän aikaa lomaa myös harrastebloggaamisesta. Kamerat (järkkäri, pokkari ja vielä moottoripyörän kypäräkamerakin!) on sen sijaan viritetty lomavalmiuteen, joten bloggausaineistoa kertynee lähiaikoina. 





Palaan pian. Siihen asti: ihanaa keskikesää, toivottavasti moni muukin saa olla nyt lomalla! Nämä kuvat nappasin viikonloppuna saaristosta, aion palata sinne vielä loman mittaan. 

torstai 5. heinäkuuta 2012

Nimetyt



On meillä kuitenkin muutama kasvi kyltitettynä. Ostin ihanasta Perobasta terrakottakyltit laventelille ja retiisille alkuviikosta, aiemmin olin jo hankkinut jo alumiiniset oregano- ja timjamikyltit billnäsiläisestä Cattauksesta.


Olin pitkään ilman ensimmäistäkään kylttiä, koska ajattelin, että teen kyltit itse. Enpä ole tehnyt, ja nuo ovat tarttuneet odotellessa matkaan. Kylttitarvikkeet on kyllä hankittu jo ajat sitten, mutta... tämä ei selvästikään ole kesistä puuhakkain.;)

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Iltahämärissä


Kiitos Autuas olo -blogin Cherin yökuvien, minäkin toteutin eilen vihdoin suunnitelmani läheisen autiotontin kuvaamisesta iltahämärissä. Oikaisin jokin aika sitten aamulenkillä tontin poikki ja huomasin, että siellä kaiken keskellä kukkii salaa vaikka mitä!






Tiedän, yksityisalue - mutta kai jokamiehenoikeudella saa sentään tallustaa, kuvata ja haaveilla?