perjantai 20. heinäkuuta 2012

Matkakertomus, osa 1

Oululainen lammas. Olisipa meidänkin pihalta tällaiset näkymät.

Suuri seikkailu on takana! Minä, mies ja moottoripyörä huristimme kolmisentuhatta kilometriä ja nautimme ihanasta Suomesta ja etenkin Lapin maisemista. Elämys!


Ajoimme ensin anoppilaan Ouluun, sieltä Tornionjokivartta Suomen ja hieman Ruotsinkin puolella seuraillen Enontekiölle, josta jatkettiin Norjan puolelta koukaten Inariin ja Ivaloon, sitten laskeuduttiin Kuusamon tienoille. Kotimatkalla kartoimme suuria teitä ja palasimme itärajaa seuraillen, Kainuun ja Kuhmon kautta mm. Via Kareliaa pitkin; vielä ihan Etelä-Suomessakin pöristeltiin pitkin maalaisteitä.


Tässä kuvia matkan ensimmäiseltä puoliskolta. Moottoripyörällä ei niin vain kuvatakaan, joten osa paikoista - mm. Inarin ja Ivalon välissä ollut valtavan hieno Ukkojärven ranta - jäi kuvaamatta, mutta onneksi jotain tuli silti nappailtua.


Kukkolankoski Tornionjoella. Siikaa havitteleva lippomies (ihan uusi sana minulle!) työssään.





Leirintäalueella Enontekiöllä. Meillä oli telttakin mukana, mutta pohjoisessa oli paitsi runsaasti hyttysiä ja paarmoja myös lähes pakkasta öisin. Telttailu jäi taas kerran hyväksi aikomukseksi. Tunnustan olevani lelliprinsessa: en ole koskaan nukkunut teltassa.



Kioskilla jossain lähellä Suomen ja Norjan rajaa Finnmarkin seuduilla. Turisteja houkuteltiin juuri niin kuin kuvittelinkin, mutta ällistelimme, miten vähän turisteja oli. Oli pikkulapsiperheitä ja eläkeläisiä, mutta ei muita. Miksi?! Suomi on ihana ja Lappi ainutlaatuinen, kannattaisi harrastaa kotimaanmatkailua!



Uusin mökkihaaveeni on piilopirtti Inarinjärven rannalla. Haluaisin ainakin kokeilla sellaiseen erakoitumista. Tämä kuva on otettu aivan Inarin keskustassa, mutta rajaamalla siitä on saatu pois vähäinenkin keskustamaisuus. 



Jostain päin matkaa, en enää muista, mistä...




Illalla Ivalossa. Olin ollut viimeksi kolmivuotiaana Lapissa, joten tarkkoja muistikuvia ei ollut... Olin hämmästynyt, että kasvit olivat niin samoja kuin etelässäkin, mutta niiden kukinta oli aivan eri vaiheessa kuin täällä. Syreeni oli kukassa vielä Oulun tienoillakin, Rukalla taas lupiinit kukkivat kuin alkukesästä Espoossa. Oli kuin olisi palannut alkukesään. Ja se ihmeellinen valo - eteläsuomalainen kesä tuntuu nyt pimeältä ja tylsältä!



Lisää kuvia matkalta löytyy kirjablogistani. Jatkan tänne puolelle vielä kertomusta loppumatkan, etenkin Kuusamon seudun osalta.

8 kommenttia:

  1. Ihania matkakuvia, ja kauniita maisemia! Kylläpä on ollut huikea reissu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maikki! Huikeaa tosiaan oli, monellakin tavalla. EN suostu odottamaan yli 30 vuotta seuraavaan Lapin-matkaan!

      Poista
  2. Kuulostaa kyllä hurjalta, että istuupi moottoripyörässä tuollaisen reissun. Kyllä sun hurjapäänä pitää myös telttailun ihme kokea ehdottomasti!
    Katsastin myös kirjablogisi kuvat ja aivan ihania maisemia olet saanut tallennettua. Lappi on super, ollaan husbendin kanssa käyty sekä talvella että syksyisin, mutta kesälappi on kokematta. No, olenhan mä joskus nuorena kokenut kun rippileirinkin olin siellä. Ensi kesän suunnitelma on siis tehtynä. Ja tarkoitus on vuokrata sellainen metsäkämppä, mistä voisi vaeltaa päiväreissuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, aika hurjaa oli myös se, että eräs hullu motoristi saattoi ajaa moisen reissun! Tosin minä taisin lopulta olla meistä reissusta rähjääntyneempi,siellä tarakalla kun ei kauheasti vaihdella asentoa. Yritin kyllä jumpata ja hypellä aina taukopaikoilla...

      Mä olen käynyt jokunen vuosi sitten toukokuun lopussa Rukalla ja se oli ehdottoman suositeltava ajankohta. Oli hyvin kaunista, kirkasta, kuulasta, ja hyvin autiota esim. Oulangan kansallispuistossa. Talvellakin siellä on kivaa, mutta koska en esim. laskettele, kesä ja kevät ovat parempia. Syysruskan haluaisin myös kokea.

      Teidän ensi kesän lomasuunnitelma on täydellinen, haluaisin tehdä juuri samanlaisen reissun! Haluaisin myös matkata ensi kerran niin, että noustaisiin itärajaa myöten ja pysähdyttäisiin siellä niin kulttuurihistoriallisilla kuin luonnon kannalta kiinnostavilla paikoilla.

      Poista
    2. Jos nousisi ylös itärajaa myöten ja laskeutuisi takaisin länsirajaa, niin saisi kokea monta-monta paikkaa. Hyvä vinkki tuo toukokuun loppu, silloin ei varmaankaan ole vielä mäkäräisiä juurikaan?
      ps. Tilasin just kameran, sun kamerasi siskon!

      Poista
    3. Pirkko, aivan, juuri sellaisesta aloin haaveilla. Ainakin olisi päästävä itärajalle karhunkatseluretkelle ja Julma-Ölkylle veneilemään. (Ja nukkumaan teltassa!)

      Toukokuussa ei ollut ollenkaan ötököitä, nyt sen sijaan etenkin aivan pohjoisessa ihan tarpeeksi...

      Mielenkiintoinen kamerauutinen!!! Odotan innolla tarkempia tietoja ja otoksia uudella kameralla. :)

      Poista
  3. Lappi on minulle melkein koti, täynnä lapsuusmuistoja. Mutta Finnmark on suuri rakkauteni, sinne suunnista aina kun on mahdollista, siellä ei aurinko laske kesällä. Euroopan kauneimpia paikkoja heti Lofootien jälkeen. Moottoripyörällä matkan kokee varmasti ihan omalla tavallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, oi, mielenkiintoista! Finnmarkin alue oli kyllä todella jylhää ja kaunista, ihan erilaista kuin eteläisempi Lappi. Sinne ihan pohjoiseen pitää päästä joskus ja pidemmäksi aikaa kuin nyt... Voin todella hyvin kuvitella, että jos on sieltä kotoisin, on aivan erityinen suhde siihen kauneuteen ja... erilaisuuteen, ainutlaatuisuuteen. Lofooteilla en ole käynyt, mutta haaveissa olisi sekin.

      Moottoripyörän kyydissä oleminen on yllättävän erilaista kuin automatkailu: siinä on jotenkin samaan aikaan paljon enemmän "maiseman sisällä" ja samalla irti kaikesta, kun ei voi kuin istua ja ihmetellä.

      Poista