lauantai 21. heinäkuuta 2012

Matkakertomus, osa 2: Kuusamon suurpetokeskus



Loppumatkan kuvia onkin sen verran runsaasti, että jaan ne teemoittain ja omistan nyt oman postauksensa Kuusamon suurpetokeskukselle, jonne onnekseni ja innokseni vihdoin pääsin. Olen käynyt Rukalla muutaman kerran ja aina toivonut pääseväni katsomaan keskuksen karhuja. Niistä, kuten muistakin keskuksen eläimistä, moni on ollut alkuaan orpo, mutta päässyt ensin Suurpetokeskuksen perustajan kotihoitoon ja sitten keskukseen.


Keskuksessa tuli todistettua, että karhut todella rrrrrakastavat hunajaa, mutta syövät myös leipää - ja ovat aivan valtavia karvakorvia. Keskuksen suurin karhu painaa nelisensataa kiloa! Vaikka sekin näytti sympaattiselta ja ystävälliseltä nallukalta, olin ihan tyytyväinen kaksinkertaisesta aidasta karhujen ja ihmisten välissä...








En tiennyt, että keskuksessa on muitakin eläimiä kuin karhuja. Kettuja oli yksi, melko sosiaalisen oloinen tapaus hänkin. 






Keskuksen poroja. Poroja näki kyllä tähän vuodenaikaan muutenkin tuon tuosta, ja vasoja oli ihastuttavan paljon. 


Sudet olivat olemukseltaan hyvin koiramaisia, sosiaalisuudeltaan taas eivät. Niitä ei paljon kiinnostanut aidan takana kameran kanssa intoillut ihailija.


Ja sokerina pohjalla ihanat ilveskissat! Olin ihan myyty. Lisää juttua ilveksistä ja niiden kissamaisuuksista löytyy kissablogista

5 kommenttia:

  1. Voi mitä ihania! En ollut tällaisesta puistosta kuullutkaan, kuulostaa hienolta. Karhut ovat kyllä upeita ja ai että, ilvekset ovat kyllä kauniita. Muistan kun Korkeasaaressa oli ilveksen pentuja, ne olivat niin pieniä ja suloisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, oi, olet onnistunut näkemään jopa ilveksen pentuja. <3 Juuri eilen juttelin ystävän kanssa, etten muista nähneeni koskaan esim. Korkeasaaren ilveksiä, mutta hänpä oli, kun oli kerran ollut siellä viileänä ei-turistisesonkipäivänä. Pitää itsekin mennä joskus syksymmällä. Joissakin eläintarhoissa tulee ahditustus eläinten puolesta, mutta ei Korkeasaaressa eikä tuolla Suurpetokeskuksessa varsinkaan!

      Keskus on joitakin kymmeniä kilometrejä Kuusamosta etelään, enkä minäkään ollut kuullut siitä ennen kuin menin jokunen vuosi sitten ensimmäistä kertaa Rukalle. Nyt vihdoin toteutui keskuksessa käyminenkin! Karhuilla oli sellaiset isot kopit, niihin ne kuulemma vetäytyvät talviunille. Tai ilmeisesti nukkuvat niissä muutenkin, mutta jonain loppuvuoden aamuna eivät herää aamupalalle.:)

      Poista
  2. Oh, huikeaa! Onko nämä luonnosta (lue ihmiseltä) pelastettuja eläimiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maikki, tosiaan huikean kiinnostava paikka! Moni eläin oli tosiaan luonnosta pelastettu alkuaan, esim. jonkun karhun emo oli jäänyt junan alle. Suurpetokeskuksen perustaja on sitten hoivannut eläimiä kotona ja tuttipulloruokinnalla, ja ne luottavatkin häneen täysin (ks. kuvia ja videoita: http://www.kuusamon-suurpetokeskus.fi/foto_videot.html) Ainakin karhuista osa oli sitten jo jälkikasvuakin, ko. tarhassa syntyneitä.

      Vanhimmat karhut ja eräs ilves olivat jo 20-vuotiaita; ilves oli sokeakin eikä olisi enää pärjännyt luonnossa, mutta tarhassa se vaikutti ihan virkeältä makkaranpalaa kerjätessään. :)

      Poista
  3. Olipa kiva törmätä juttuun täältä omalta paikkakunnalta:) Kiva vierailupaikka!

    VastaaPoista