sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Kieloketo ja muuta vihreää


Heti kun vuosi vaihtuu, on minun mielestäni kevät, viis lumesta ja pakkasesta. Ja heti kun on kevät, kotiin pitää saada jotain vihreää tai turkoosia.

Tänä keväänä meille tuli vihreä seinä! Makuuhuoneen takaseinä maalattiin (lue: maalautettiin) Tikkurilan Tunne väri -kartan sävyllä Keto, ja muut seinät Tikkurilan Lumi-värikartan sävyllä Kielo. Molemmat värit ovat ihanan mattaisia ja kauniita, valon mukaan rauhallisia tai energisiä. On myös hauskaa, että keväisin tuon vihreän seinän takana niityllä on oikea kieloketo. Kenties nappaan siitä tänä keväänä (mustavalkoisen) kuvan makuuhuoneen tauluksi.



 Kaikkein parasta kunnostusprojektissa on ollut huomata, että lasikuitutapetti ei ole ikuista. Sauma- ja muut kuprukohdat tasattiin nauhalla ja tapetit telattiin kahteen kertaan fillerillä, joka on tarkoitettu juuri lasikuitutapettiseinien tasoittamiseen. Yhden kerran olisi pitänyt riittää, mutta maalarimme halusi ottaa varman päälle; kuulemma täysmattainen maali viimeistelee sitten tasaisen ja aidon kiviseinäisen vaikutelman.



Harmi, ettei se näy paremmin kuvissa, mutta seinät ovat sileät, aivan puhtaat ja aivan ihanat.



 Limoviikuna on toistaiseksi makkarin ainoa asukas, sillä innostuimme tilaamaan myös lasisen patterin - eiku sisustuslämmittimen - jonka toimituksessa onkin ollut ongelmia. Eli huone on kylmillään ja tyhjillään ja kaikkialla muualla on kaaos, mutta onpa kevätraikkaat hienot seinät.



Muutenkin on sellainen olo, ettei kotona huomaa kuin vihreät asiat. Huonekuusi ihastuttaa päivittäin, ja muitakin kasveja tekisi mieli hankkia.


 Kun halusin todistusaineistoa, että maksaruoho viihtyy edelleen betoniruukussa keittiön itään aukeavalla ikkunalla, ylipuutarhuri tunki mukaan kuvaan.



 Keittiössä kasvaa myös sipulia,

ja nippanappa vihertävää rosmariinia. Saa nähdä, jaksaako tuo sinnitellä sisällä kevääseen asti, mutta ainakaan se ei hyytynyt heti sisätiloihin joutuessaan, kuten jossain varoiteltiin ulkoa sisälle siirtyville rosmariineille aina tapahtuvan. Rosmariinin juurelta kurkkaa pieni valkosipulinpiippa.



Vallilan Kaktuskukka-kangas on suosikkejani, vaikka tämä pöytäliina onkin jo aika kulahtanut vietettyään kesiä ulkona auringossa.




 Kirjoitin juuri kissablogin puolelle kissojen keväthulluudesta, mutta jonkin sortin villiintymistä on havaittavissa myös omassa olossa. Muuten ei kai singahtaisi sunnuntaiaamuna yöpaita päällä kierittelemään mattoja lumessa. Mutta nyt oli pakko - pois talvipölyt, pitää tehdä tilaa auringolle!


 Ihanaa kevään odotusta kaikille!