sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Rakusato


Kiitos ystävän aktiivisuuden, olen viettänyt maaliskuussa kaksi viikonloppua keraamikko Karoliina Tuovisen rakukurssilla (Espoon työväenopistossa). Tässä kuvia jälkimmäiseltä päivältä: ensimmäisen kerran tuotokset lasitettiin, lämmitettiin keramiikkauunissa, poltettiin raku-uunissa ja suurin osa kävi vielä sen jälkeen savustuspöntössä. Oli kivaa mutta hyvin savuista (tuli päänsärky) ja talvella kylmääkin hommaa. 

Paikan päällä kuvasin puhelimella, ja kotona piti sitten tietenkin ikuistaa kameralla omaa rakusatoa edestä ja takaa... Raku vaikuttaa hyvin kiehtovalta. Siinä ei ole kaikki niin nokonuukaa, mikä sopii minulle, mutta toisaalta, vaikka kuinka yrittäisi nokonuukailla, ei voi olla varma, millainen lopputuloksesta tulee.











Laatoistani on vielä hieman matkaa Terraviivan täydellisyyksiin, mutta olen silti tyytyväinen. Värien ja kuvioiden leikkiä voisi tuijottaa ikuisesti... Ulkopuolelta lasittamatta jätettyjen mukien/kippojen oli tarkoitus olla kuin muinaisesta japanilaisesta teeseremonista. Kipposista tuli vähän liiankin muinaisen näköisiä, mutta niiden käteensopivuus on täydellinen, ja mies oli sitä mieltä, että ne ovat hienompia kuin söpöt (turhat) kissakoristeet.

Arvatenkin olen alkanut haaveilla todella aidoista saviesineistä: ovan maan savea rosvopaistityylillä maakuoppaan. Epäonnistumisprosentti olisi todella suuri, mutta periaatteessa noinkin voisi tehdä saviesineitä, ei sitä ennenkään työväenopiston kursseilla käyty. Raku-uuninkin voi periaatteessa rakentaa itse. Kannattaa lukea esimerkiksi tämä keskustelu, jos haluaa kannustaa levottomia rakuajatuksia.