tiistai 27. elokuuta 2013

Mutta mitä tehdä terassin oheistuotteille?


Jee, uusi terassimme rakentuu parhaillaankin! Siitä tulee iso ja jämäkkä. Runko on jo valmiina ja kansikin hyvässä vauhdissa. Tulen tekemään monikuvaisen ja -vaiheisen terassipostauksen lähiaikoina.

Nyt keskityn nk. terassinrakennuksen oheistuotteisiin.

Purimme vanhan terassin muuten, mutta säästimme uudempaa tekoa olleen irtoportaan, joka näkyy yläkuvassa. Mies on joskus tehnyt sen itse, eikä hyvää porrasta voinut hävittää. Nyt emme vain tiedä, mitä sille tekisi! Minulla ei ole tässä portaan tarkkoja mittoja, mutta kissoista voi päätellä, että kovin suuresta rappusesta ei ole kyse... 

Lilyssä mainiota Kasvihormoni-puurtarhablogia pitävä Perho Kerttunen antoi jo kerran minulle mahtavia vinkkejä vanhojen terassilautojen hyödyntämiseen ja vinkkasi mm. tästä "kuivan maan laiturista". Harmi, ettei tuo meidän portaamme ole tuon isompi - ellemme sitten innostu tekemään kissoille omaa minilaituria. ;)




Toinen oheistuote on varsin huomattavan kokoinen multakeko tontin laidalla. Mitä siihen voisi istuttaa tai kylvää jo nyt syksyllä? Kekoa pitää hieman levitellä ja lisäksi se pitää maisemoida jotenkin. Keväällä siinä viihtyisivät ainakin kurpitsat, koska paikka on aurinkoinen ja kohopenkki kai viehättää lähes kaikkia kasveja... Olisi kuitenkin hauska tehdä keolle jotain jo syksyllä, joten jos linjoilla on minua kekseliäämpiä ihmisiä, ideoita saa esittää. Joudumme joskus laittaamaan aidan ja/tai "oikeita" istutuksia juuri tuohon multakasan vaiheille, joten mitään erityisen hienoa, työlästä, kallista tai pysyvää ei kannata keon päälle suunnitellla. Tuo kasan takana oleva pelto muuttuu rakentamisen myötä jossain vaiheessa kaupungin meille tarjoamaksi suojavyöhykeistutusalueeksi, mutta taaempi pelto rakennetaan; peltojen väliin tulee nykyisen kinttupolun sijasta autotie. 

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Puutarhavinkkejä Virosta, osa 1: Tarton kasvitieteellinen puutarha


Olen alkanut käydä vähitellen läpi kesälomalla otettuja satoja ja satoja valokuvia... Päätin antaa itselleni luvan, ettei jokaista pidä käsitellä erikseen, muuten en tee loppuvuonna muuta kuin kuvankäsittelyä. 

Eräs Viron-reissun kohokohdista oli ex tempore -piipahdus Tarton yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan. Satuimme paikalle juuri jyrkimpien varjojen aikaan, enkä jaksanut muutenkaan oikein keskittyä kuvaamiseen, mutta toivottavasti kuvat välittävät edes aavistuksen paikan ihanuudesta, monimuotoisuudesta ja kiinnostavuudesta. Emme edes käyneet sisällä kasvihuoneisssa, ja silti tuntui, kuin olisi ollut kokonaan toisessa maailmassa - tai maailmoissa, sillä vaikka puutarha-alue ei ollut kovin suuri, sinne mahtui vaikka mitä. Hyötykasvimaa, kivikko"vuori", huvimaja-alue, havupuualue, laajoja luonnonkauniita alueita ja pieniä ja täsmällisiä ruukkuistutuksia... Jos asuisin Tartossa, olisin tuolla aina. 









Ihastuin tähän punasävyiseen ja matalakasvuiseen kivikkopenkkiin. Meidän pihalla olisi tällaiselle juuri (visuaalisesti) sopiva paikka.















Idea ylimääräisten kukkaruukkujen hyödyntämiseksi.

Kaikesta lumoavuudestaan huolimatta kasvitieteellinen jäi kuitenkin toiseksi Viron tavalliselle puutarhakulttuurille ja luonnolle ylipäätään. Ihanan luonnollista ja perinteistä kaikkilla. Palaan pian asiaan. :)

torstai 8. elokuuta 2013

Puolikas terassi, kukkaan puhjennut ryytineito ja muut pihakuulumiset






Näinä(kin) päivinä voisin viettää kaiken aikani kameran kanssa vaeltaen, loppukesän tummia varjoja hämmentyneenä katsellen ja kasveja kamerallani ikuistaen. Päivät kuluvat kuitenkin taas töissä...










ja iltaisin on vähän muutakin puuhaa. Meiltä on häipynyt jo puolet terassista, ja lisää katoaa koko ajan. Vuosikausien jahkailun jälkeen olemme päätyneet lämpökäsiteltyyn ruskeasävyiseen leveään lautaan. Kunnon lankut olisivat hienoja, mutta ne maksavat hurjasti. Suuri osa komposiittilaudoista näyttää luonnossa styroksilta, vaikka kauniitakin on näkynyt. Ne eivät kuitenkaan oikein sovi talomme tyyliin, eivätkä nekään kovin edullisia ole. Uuden terassin rakentaminen alkanee parin viikon sisällä.






Saila on tehnyt meille puutarhasuunnitelmaa, ja kävi viime viikonloppunakin katsomassa pihaamme. Sailalta tuli hyvä ehdotus vanhalla terassilla kasvaneen (lue: levinneen, rönsyilleen, kaiken tilan itselleen vallanneen) mahonian siirtämisestä tonttiamme yhdellä laidalla reunustavan ojan viereen.

Vaan helpommin sanottu kuin tehty. Heinäkuun helteet ovat tehneet tehtävänsä savimaalle, eikä mahoniasta irronnut kuin poikki napsahtavia oksia, kun maa ei antanut lainkaan periksi. Kaivaminenkaan ei onnistunut, kiveä on vaikea kaivaa... Lopulta mahonian kurjaksi kohtaloksi tuli myrkytys. Saimme muutamia oksia pienien juurien kanssa irti, ja ne ovat nyt ämpärissä kasvattamassa juuria. Ehkä niistä tulee uusi mahoniasukupolvi. Sama kovettuneen maan ongelma aiheutti senkin, että kaikki viime viikonlopuksi suunnitellut kasvinsiirtoprojektit siirtyivät hamaan tulevaisuuteen. Savimaa, joskus vihaan sinua.

Sen sijaan en vihaa ryytimaata, vaikka se näyttääkin aika epämääräiseltä ainakin tänä ensimmäisenä kesänään (paitsi niiden taimikylttien osalta, ne ovat selvinneet kesästä hienosti).

On hauskaa, että olen saanut kasvatettua siemestä asti minimini-iisoppeja.



Ja se itse ryytineito: se on kaunis ja mukavan luonnonkukkamainen.




Iloitsen myös siitä, että toukokuussa Uudenkaupungin kukkamessuilta hankkimani tarhatyräkki viihtyy meillä, ryytimaan vieressä. 


 


Ja lopuksi: vaikka kurkkuyrtillä ja etenkin meiramilla on tapana rehottaa sielläkin, missä niiden ei varsinaisesti ole tarkoitettu rehottavan, pidän kyllä niistäkin. Karvainen kurkkuyrtissä on jotain todella hauskaa ja vetoavaa, ja pizzamaustekasvissa arvostan erityisesti sitä, että se kukkii ja kukkii ja ilahduttaa kukkiessaan kaikenlaisia hyönteisiä.








Tiedän, että vähempikin kuvamäärä olisi välttänyt, mutta kesäillan kurkkuyrtti on vain niin vastustamaton näky!