sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kuvaterveiset minimessuilta


Minäkin kävin Sailan tavoin viikko sitten Suuri Snadi -messuilla. Meinasin seota miniasioiden ihanuudesta ja miniaskartelun suloisuudesta ensin messuilla ja nyt kuvia katsellessani. Voi että!!!








 
 
Tapahtumassa oli myös miniasuntomessut! Kaikkien vanhaikaisten ja hyvin runsaiden söpöyksien keskeltä erottui tämä Salon nukkekotikerhon Katja Leinon "sisustusblogimainen" valkoinen minikoti. Sen seinätaulu oli etenkin mini-ihanuuksien kohdalla enemmän kuin totta: Too much of a good thing can be absolutely fabulous.
 
 
Milloinkohan sitä saisi itsekin taas mineiltyä? 

torstai 24. lokakuuta 2013

Kolmas kesä toden sanoo


Pitääpä julkaista nämä kuvat ennen kuin on liian talvisen oloista niille.

Useinhan sanotaan, että istutusalue on parhaimmillaan aikaisintaan kolmantena kesänä. Minä en ole vieläkään täysin tyytyväinen kolme kesää sitten omin voimin rakentamaamme kiviaitaistutusalueeseen - mutta sen uloimpaan reunaan alan olla hyvin tyytyväinen. Kivimuuri on alkanut vähitellen vähän sammaltua ja reunaa kiertävässä taikinamarja-aidassa alkaa olla muotoa. Ja mikä parasta, pensaiden alle istuttamani kasvit alkoivat menneenä kesänä todella viihtyä ja levitäkin. Tällä menolla saatamme päästä tavoitteeseen eli siihen, että pensaita ympäröi tasainen maanpeitekasvien matto.

Maanpeitekasveina on mm. sitruunatimjamia, mehitähtiä ja maksaruohoja.




Syksyllä nautitaan ensin syysmyrkkyliljojen kukinnasta, sitten vielä syyssahramien.







Uskomatonta, että nämä kuvat on otettu vain pari viikkoa sitten. Nyt näyttää paljon loppusyksyisemmältä.




Itse kasvatettu iisoppi!

torstai 10. lokakuuta 2013

Supi meni saunaan



Meidän kodissa asiat etenevät yhtä verkkaisesti kuin täällä blogissa. Saunan pintaremontti aloitettiin heinäkuun lopussa, uusi kiuas saatiin paikoilleen pari viikkoa sitten ja nyt vasta saan julkaistua saunakuvia.

Lähtötilanne oli se, että vajaa parikymmenvuotias sauna oli siisti mutta tylsä ja paikoin ruma. Vähällä käytöllä olleet puupanelit olivat hieman kellastuneet ja pihkaantuneet mutta muuten siistit, lauteetkin priimakunnossa. Emme siis halunneet lähteä vaihtamaan niitä vaihtamisen vuoksi – pääperiaatteemme on, että muutoksia tehdään vasta sitten kun vanha on rikki – mutta jo pitkään oli ollut fiilis, että persoonallisempi seinien väri tekisi saunasta tunnelmallisemman ja samalla rauhoittavamman tilan, oman soppensa. Saunassa on valkoinen laattalattia, ja aiemmin kokonaisuus muistuttikin hieman esim. uimahallin tai muun julkisen tilan saunaa, kun tilaakin on aika paljon.

Päälähtökohta oli se, että vanha turkoosi (!) ja vähän tehoaankin jo menettänyt kiuas saa poistua. Halusimme myös vaihtaa kiukaan yllä viiston katon suojana olleen likaisen värisen suojalevyn toiseen materiaaliin. Kävi ilmi, ettei se ole mahdollista, mutta levystäkin tuli uuden värisenä aivan kelvollinen.





Kuten kuvista voi päätellä, sauna on nyt siis musta. Ensin pesin ja kuivasin saunan huolellisesti. Vastoin Tikkurilan ohjeita emme hioneet puuosia, vaan käsittelimme ne suoraan pariin ja paikoin kolmeenkin kertaan Supi-saunavahalla. Puuha oli hikistä (helteellä), vaati välillä ihmeellisiä asentoja ja lisäksi hyvin nestemäistä Supia joutui runsain määrin myös lattialle, mutta lopussa kiitos seisoi: saunassa on nyt hyvin rauhallinen ja hieman savusaunamainen tunnelma. Seinät ovat valossa hieman rusehtavat, tervatun näköiset, mutta onneksi yleisvaikutelma on kuitenkin musta eikä ruskea. Seinäpanelit ovat kuitenkin huomattavasti eläväsävyisemmät kuin lauteet, jotka ovat tasaisen sysimustat, hieman hohtavat. Pidän niistä hurjasti! Yleisvaikutelma on jotenkin japanilainen ja koko saunakokonaisuus hyvin harmoninen. En ole ollut kova saunomaan, mutta nykyisin meinaan aina nukahtaa saunaan. Koko muu maailma unohtuu, mikä on kaiketi saunan tarkoituskin. (Ja onneksi Supi-tahrat irtosivat pääosin helposti lattialtakin.)

 



Kiuasvalinnassa vähän tunaroimme. Emme voineet valita mitään "erikoista" kiuasta, koska ne olivat järjestään liian suuria tilaan, jossa on siis viisto katto kiukaan päällä. Etsinnässä oli siis pieni, matala ja suhteellisen edullinen kiuas. Tuntuisi turhalta satsata omaisuuksia designkiukaaseen, kun saunomme melko harvoin ja aina lyhyesti, eikä löylyäkään tule yleensä heitettyä (koska perheemme innokkaimmat saunojat eli kissat eivät pidä siitä!).

Useiden kiukaankatselureissujen jälkeen olimme sitten vissiin hieman ärtyneitä tai ainakin herpaantuneita kumpikin koko asiaan... Kun mies sitten ilmoitti, että hän tilaa tämän Harvian kiukaan netistä, sanoin vain, että menköön. Luulin, että edes mies piti tästä kiukaasta. Ilmeni, että hän ajatteli samoin minusta. Eli pitkän jahkailun jälkeen tilasimme kiukaan, jota kumpikaan ei olisi halunnut! Täytyy nyt kuitenkin myöntää, etteivät nuo "vauhtiraidat" enää ota silmääni ja että kiuas sopii hyvin paikoilleen. Se myös lämpenee nopeasti ja antaa hyvän lämmön, eli ajaa mainiosti asiansa. Valitaan unelmien kiuas sitten, jos päästään joskus ostamaan puukiuasta...


 
 

 

Eikä saunaa ilman saunatonttua – tai tässä tapauksessa saunahaltiaa. Huomaa vanhan kiulun musta kädensija. Projekteilla kun on tapana levitä, niin... emme halunneet uusia mitään, mikä oli säästettävissä. Niinpä myös saunan valaisin (sellainen puinen, tavanomainen "ritilälamppu"), kiulun kädensija ja löylykauhan kahva sekä saunan lasioven puusija saivat Supia pintaansa. 


Ja saunatekstiilit ovat nyt tietenkin myös sävy sävyyn mustavalkoisia. Ostin Prismasta puuvilla-pellavasekoitteisia raitapeflettejä, ja kissoilla olikin jo ollut vanhastaan saunassa pieni mustavalkoinen räsymatto nukkuma-alustana.




Nyt kelpaa saunoa! :) Etenkin minä ja Toto-kissa olemme nautiskelleet hämärässä, lämpimässä turvapaikassamme välillä useana peräkkäisenä iltana.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Viherseinä


Suuren terassiprojetkin ohella saimme tänä syksynä aikaiseksi niin ikään kauan suunnitelmissa olleen uudistuksen: viherseinänäkösuojan. Autokatoksestamme johtaa pihalle aukko, jonka tukkeena oli aluksi pensas - en enää muista, mikä ja millainen. Pari syksyä sitten pensaan tilalle tuli nauhuspenkki, ja nyt sen taustalla ja aukon tukkeena on vihdoin paikoilleen hitsattu teräsverkko. Ajatus on, että talvella siihen voi ripustaa lyhtyjä tai valosarjan, ja ristikon juurella, nauhuksien vieressä, kasvava piippuköynnös tekee ristikosta ajan myötä viherseinän. Ainakin toivon kovasti, että näin tapahtuu, vaikka piippuköynnös taisikin vähän järkyttyä, kun se siirrettiin kanaverkkoviritelmän sijasta kiipeilemään isoon ristikkoon.







Ristikkoa oli hieman vaikea kuvata niin, ettei naapurin piha tai meidän auto olisi ollut kuvassa. Idea tullee kuitenkin selville. Olen tyytyväinen tähän toteutukseen!

Olen tyytyväinen myös siihen, että meille jäi nyt ylimääräisiäkin ristikoita. Niistähän saa lisää viherseiniä, kasvitukia ja ties mitä... Sitten keväällä. En usko, että tänä syksynä puutarhassamme tapahtuu enää mitään varsinaista uutta, kun pelkätä tavanomaiset syystyötkin vievät oman osansa ajasta ja energiasta.

Pelkkä syksyn ihailukin vie. Aurinko paistaa tälläkin hetkellä niin kauniisti, että tuntuu kuin olisi maailman kaunein syksy!


P.S. Ja ai niin, makuuhuoneen vihreälle seinälle on tullut runoseinä.