torstai 26. joulukuuta 2013

Terveisiä Hobittilasta



Vanhakin nyt nuortuu... nimittäin minileikkimään joulun pyhinä. Viime viikonloppuna Roomasta raahaamani seimiaihio on muuttunut Hobittilaksi. Käydäänpä katsomassa! (Kuvat voi klikata hieman suuremmiksi.)


Tässä kodossa asustaa hobitti, joka harrastaa kaninkasvatusta sekä mm. iisopin ruukkuviljelyä; taimia hän saa espoolaisen omakotitalon puutarhasta. Kaneilla on heinällä ja sammalella vuorattu luola, jota valaisee öljylamppu. Ne juovat vettä saviruukusta, jonka Hobitti täyttää suurella ruostuneella kastelukannulla.




Musta kani on vallaton. Hobitti ei ole juuri nyt kotona, joten kani on päässyt livahtamaan isäntänsä kotiin. Kodissa on aika pimeää ja sammaleista. Kani toivoo, että isäntä hankkisi kodon eteisen kattoon hohtavan helmen lampuksi. Monissa tarinoissa on kuulemma valoa tuovia helmiä, ja Hobitti tahtoisi kotiinsa satumaista tunnelmaa.






Kania ei huolestuta, että isäntä huomaa sen kyläilleen. Päinvastoin: isäntä ei ole turhan tarkka omatoimisten vierailijoiden suhteen, vaan ovensuussa roikkuvat aina vara-avaimet vieraanvaraisesti. Oikeastaan avaimia ei tarvittaisi, koska Hobittilan ovi on irronnut saranoiltaan...




Hobitti on asettunut juuri tähän paikkaan seudun luonnonmukaisuuden takia. Kallionkoloissa kasvaa sammalta ja jäkälää, callunat kukkivat. Kunhan kesä taas koittaa - vaikka Hobittilassa onkin aina kesä - Hobitti toivoo, että pienen pienet hiiret, sisiliskot ja käärmeet löytävät Hobittilan kallionkoloihin. Minilinnutkin ovat tervetulleita pesimään tänne.




Hobitti ei ole kaukana, vaan hän on lähtenyt läheiselle joelle vastaanottamaan soutaen kylään saapuvaa ystäväänsä. Hobitti on kattanut maittavan lounaan jo valmiiksi. Hänellä on vain yksi tuoli, mutta se on niin suuri, että siihen mahtuu istuu kaksi hobittia. Päivän ruokalistalla on mansikoita ja vihanneksia sekä viiniä. Ruoka nautitaan peltilautasilta ja viini sinisistä pikareista. Onneksi pikkuruinen pullonavaajakin on löytynyt!





Niin, Hobittilassa on oikein hauskaa ja huoletonta. Sammalmatto pehmittää mukavasti askelia, ja vielä kun Hobitti saisi pienen viltin, omalla pihalla voisi istuskella tuolissa läpi yön Hobittilan tapahtumia tarkkailemassa. Ties vaikka näkisi suuria harmaita kissoja, jotka käyvät aina silloin tällöin nuuskuttamassa Hobittilan kasveja kummissaan. 



Hyvää ja leikkimielistä joulun jatkoa! :)

maanantai 16. joulukuuta 2013

Miniostoksilla Roomassa


Terveisiä Roomasta, jossa sujui viime viikon loppupuoli - ja hyvin sujuikin. 

Kuvia on runsaasti, mutta keskityn tässä postauksessa kuulun Piazza Navonan joulutorin tarjontaan. 

Kävi nimittäin niin, että ensin olin sitä mieltä, ettei italialainen joulutyyli vetoa minuun ollenkaan (etenkään kun en ole joulusta erityisen innostuva muutenkaan)...



mutta sitten aloin innostua - myös kuvankäsittelystä, kuten huomaatte - 


sillä löysin monta kojua täynnä miniastioita, -eläimiä ja -hahmoja sekä etenkin jouluseimen aihioita! Niitä oli joka lähtöön ja monessa hintaluokassa, kaikkea noin 15-200 euron välille. 






Yhteistä leiripaikoille, taloille, luolille ja muille rakennelmille oli se, että kaikissa oli käytetty paljon luonnonmateriaaleja, kuten kaarnaa, oksia ja sammalta. Moni rakennelma oli selvästi majatalo- tai seimimäinen, joka tapauksessa menneeseen aikaan vievä.




Minä en nähnyt näissä raamatullista sanomaa, vaan hobittimaisen sadun aihion! Niinpä ainoana Rooman-ostoksena mukaani tarttui alakuvan luolarakennelma. En vielä tiedä, millaista tarua se kertoo, mutta aion tutkia ja toteuttaa sen tarinan.



Oli kyllä ihana matka. Valo, rauniot, rakennukset, ruoka ja viini, yleinen tunnelma - Rooma on kiehtova. Kahdeksan vuotta sitten ensikertaa Roomassa ollessani ollut vielä innostunut kissoista ja miniatyyreistä, mutta nyt kun olen, niin matkan kruunasivat hienosti nämä minipainotteiset joulutorielämykset sekä se, että hotellimme vieressä oli kodittomien kissojen keskukseksi muutettu raunioalue.