torstai 26. joulukuuta 2013

Terveisiä Hobittilasta



Vanhakin nyt nuortuu... nimittäin minileikkimään joulun pyhinä. Viime viikonloppuna Roomasta raahaamani seimiaihio on muuttunut Hobittilaksi. Käydäänpä katsomassa! (Kuvat voi klikata hieman suuremmiksi.)


Tässä kodossa asustaa hobitti, joka harrastaa kaninkasvatusta sekä mm. iisopin ruukkuviljelyä; taimia hän saa espoolaisen omakotitalon puutarhasta. Kaneilla on heinällä ja sammalella vuorattu luola, jota valaisee öljylamppu. Ne juovat vettä saviruukusta, jonka Hobitti täyttää suurella ruostuneella kastelukannulla.




Musta kani on vallaton. Hobitti ei ole juuri nyt kotona, joten kani on päässyt livahtamaan isäntänsä kotiin. Kodissa on aika pimeää ja sammaleista. Kani toivoo, että isäntä hankkisi kodon eteisen kattoon hohtavan helmen lampuksi. Monissa tarinoissa on kuulemma valoa tuovia helmiä, ja Hobitti tahtoisi kotiinsa satumaista tunnelmaa.






Kania ei huolestuta, että isäntä huomaa sen kyläilleen. Päinvastoin: isäntä ei ole turhan tarkka omatoimisten vierailijoiden suhteen, vaan ovensuussa roikkuvat aina vara-avaimet vieraanvaraisesti. Oikeastaan avaimia ei tarvittaisi, koska Hobittilan ovi on irronnut saranoiltaan...




Hobitti on asettunut juuri tähän paikkaan seudun luonnonmukaisuuden takia. Kallionkoloissa kasvaa sammalta ja jäkälää, callunat kukkivat. Kunhan kesä taas koittaa - vaikka Hobittilassa onkin aina kesä - Hobitti toivoo, että pienen pienet hiiret, sisiliskot ja käärmeet löytävät Hobittilan kallionkoloihin. Minilinnutkin ovat tervetulleita pesimään tänne.




Hobitti ei ole kaukana, vaan hän on lähtenyt läheiselle joelle vastaanottamaan soutaen kylään saapuvaa ystäväänsä. Hobitti on kattanut maittavan lounaan jo valmiiksi. Hänellä on vain yksi tuoli, mutta se on niin suuri, että siihen mahtuu istuu kaksi hobittia. Päivän ruokalistalla on mansikoita ja vihanneksia sekä viiniä. Ruoka nautitaan peltilautasilta ja viini sinisistä pikareista. Onneksi pikkuruinen pullonavaajakin on löytynyt!





Niin, Hobittilassa on oikein hauskaa ja huoletonta. Sammalmatto pehmittää mukavasti askelia, ja vielä kun Hobitti saisi pienen viltin, omalla pihalla voisi istuskella tuolissa läpi yön Hobittilan tapahtumia tarkkailemassa. Ties vaikka näkisi suuria harmaita kissoja, jotka käyvät aina silloin tällöin nuuskuttamassa Hobittilan kasveja kummissaan. 



Hyvää ja leikkimielistä joulun jatkoa! :)

10 kommenttia:

  1. Iik miten ihana! Kun keksin kutistumisaineen, tulen heti käymään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jos kutistumisaine löytyy, minäkin haluan sitä - ja lähden oikein minimatkalle. Haluaisin käydä monessa minipaikassa!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Hihii, lähtekäämme siis kaikki yhdessä minikokoisina miniretkelle! <3

      Poista
  3. Kaunista. Minäkin haluan minilomalle hobitin luo!

    Olen taas tämän syksyn ja talven miettinyt mitä vastaavaa saisin aikaiseksi, mutta idea ei ole vielä jalostunut noin pitkälle. Kaipaan puutarhajuhlia... Jospa joku tekisi minihaasteen, ehkä siinä olisi tarvittavaa potkua. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa mukaan miniretkelle, Johanna! Ja minihaaste olisi kyllä kutkuttava. Hmmm...

      Minä en olisi saanut varmasti mitään aikaiseksi, ellei hobitin kodin aihio olisi sattunut vastaan. Onneksi sattui!

      Poista
  4. Hyvää uutta vuotta hobbitlandiaan ja myös Jennille :)

    VastaaPoista
  5. Hei Joululainen, blogissani http://elamaajaelamyksia.blogspot.fi/2014/01/kahvikutsuilla.html on sulle eräänlainen kahveekutsu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko, oikein mukava kutsu ja toivon todella, että oikeakin kahvittelu vielä onnistuu! Parantelen vielä vähän käsiäni (jupinaa aiheesta kirjablogin puolella), mutta ehkä bloggailen silti taas huomenna.

      Poista